Sunnuntaita mummolassa...

Mikä onkaan mukavampaa kuin herätä sunnuntai-aamuna ihanaan auringonpaisteeseen. Jollakin merkillisellä tavalla ei tunnu missään, että edellisenä iltana on juhlinut miniän kolmekymppisiä ja mennyt melkoisen myöhään nukkumaan.... Booliakin tuli juotua kiitettävästi illan aikana! Oli kyllä mukavat pirskeet !

Soitto toiselle pojalle; mitä suunnitelmia näin hienolle päivälle? Sovittiin, että mimmit tulevat mummon luo, koskapa iskällä on meno hirvikokoukseen... Niinpä teimme eväsleipiä, pakkasimme repun ja suuntasimme tyttöjen ja Nappinokan kanssa metsään ja lähteille.

"Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt...:)))" Voisikos mukavammassa seurassa retkelle lähteä? Nämä mimmit jaksavat kävellä pitkiäkin matkoja, eivätkä tyhjistä valita. Ja luonnosta löytyy kaikkea kiinnostavaa...

Syksy on nyt kauneimmillaan. Lehtipuuruoste on valitettavasti ruskistanut osan lehdistä jo kesän lopulla, joten erityisen värikästä ruskaa ei ollut odotettavissakaan. Mutta paikka paikoin metsässä kohtaa kirkasta keltaista ja syvää punaista... 

Asun melko lähellä vaaran lakipistettä. Ikkunoistani katselen etelään ja länteen, talon takana vaara laskeutuu pohjoiseen.  Siellä puolen vaaran alalaidalla pohjavesi pirskahtaa maan pinnalle parina lähteenä, joiden luokse on nyt rakennettu pitkospuut ja  levähdyspaikka. Lähteet sijaitsevat n. 1,5 km:n päässä kotoani.

 Siellä istuimme, söimme eväät ja katselimme metsää ympärillämme. Sitten läksimme paluumatkalle. Se taittui hitaasti ylämäkeen, mutta hyvin jaksoimme kaikki kotiin saakka. Mummokin!

Retken jälkeen huilitaan ja katsellaan mummon sohvalla  "Ponyota  rantakalliolla". Ei epäilystäkään kuka joukosta nauttii elämästään juuri nyt eniten...:)

Leppoisaa sunnuntaita!

Lapin syksy...

Joka aamu avaan ikkunat ja parvekkeen oven antaakseni raittiin syysilman virrata asuntoon. Viileys ja raikkaus virkistävät vaikka olisi nukkunut huonosti ja väsymys viipyisi jäsenissä...

Ruskaa on odotettu. Viime viikot ovat olleet lämpimiä ja poutaisia. Öisin lämpömittari on pysytellyt reilusti plussalla. Kirkkaat päivät ovat antaneet odottaa itseään, eikä maisema ole värjäytynyt ruskan kirkkaisiin keltaisiin ja punaisiin. Lehtiruoste on ruskistanut puiden lehdet jo kesän lopulla rumiksi, muutama reipas tuulinen päivä on riipinyt osan lehdistä ja pihapiirissä jotkut koivut seisovat alastomina. 

Pakkasöiden tullessa vain varvikot voivat vielä värjäytyy ruskan väreihin. Säätiedotus on kuitenkin luvannut Etelä-Lappiin ensi viikoksi sateita jokaiselle päivälle. Vaikkei yhtään innosta miettiä, miten työmatkoille pukeutua, niin sienestäjä sisälläni iloitsee. Keltavalmuskat odottavat vielä poimijaa...

Taivas on raskaan harmaan pilvistön peittämä ja kostea utu imee maisemasta loputkin värit ja muodot. Silti, metsästä ei malttaisi pois lähteä, kun sinne on itsensä saanut vietyä. Tai tässä tapauksessa koirahan se emäntänsä  sinne kiskoo. Metsä tuoksuu vain niin hyvältä näin syksyllä. Ei vielä kuolleelta, ei mätäneviltä lehdiltä, vaan neulasilta, puulta, sammalelta ja tuoksuheinältä... 

Voi kun tuon tuoksun voisi liittää blogiin, kaikille nuuhkittavaksi:)

Eihän tämä mikään ruokablogi ole, mutta....

Sain torstaina lisää sairauslomaa ja kehoituksen hoitaa itseäni mieluisilla asioilla. Säntäsimme siis heti metsään pojan ja pojantyttärien kanssa. Kiersimme melko suppean alan, huomioiden pienimmän sienestäjän (2v) lyhyen askelvälin. Viivyimme tutussa jokirannan maastossa kaksi tuntia, josta osan aikaa paistelimme tietenkin tulilla makkaraa ja lepuutimme jalkojamme....

 Sienikori täyttyi tateista, rouskuista ja vielä jokunen hyvä haperokin löytyi, niinkuin kuvastakin näkyy. 

Kuvanottohetkellä korista oli jo perattu tatit pannulle kuivahtamaan ja kehnäsienet laitettu erilleen...

Yllättävintä olikin löytää kehnäsientä suurina mattoina eräästä rinnepaikasta. Viime vuosina tätä haluttua ja herkullista sientä on kohdalle osunut vain yksittäin, joten nyt niitä oli enemmän kuin monena vuotena yhteensä... Suurin osa oli jo liian isoja ja varsin toukkaisia, mutta koriin kertyi silti isohkon ruoka-annoksen verran noita herkullisia sieniä. 

Kehnäsieni on opittava tunnistamaan hyvin, jotta ei sekoita sitä samankaltaisiin seitikkeihin. Sen jalka on suora, likaisen valkoinen ja siinä on sormusmainen rengas, kuin kaulus. Jalan latvassa on renkaan yläpuolella aaltomaisia kuvioita. Ruskeankeltaisen lakin paras tunniste on lakin keskellä helmiäismäinen pinta joka sienikirjassa kuvataan harmaahärmäiseksi.... 

Tällä kertaa valmistin kehnäsienistä currylla maustetun keiton. Varoin laittamasta currya liikaa, jottei sienien melko mieto maku peittyisi. Kurkumasta syntyi kauniin keltaista väriä melko pelkistettyyn 'soppaan'... Muuten erinomaista, mutta käytin sipulien ja kasvisten kuullottamiseen rypsiöljyä ja olin sitten maistavinani maun vielä valmiissa keitossakin...En oikein pidä rypsiöljyn mausta, olkoonkin, että se on erinomaisen terveellistä ja kotimaista....

Niin-noh, eihän tämä mikään ruokablogi ole, mutta on ihan pakko hieman hehkuttaa erinomaista sienisatoa täällä pohjoisessa... anteeksi vain kuivuudesta kärsinyt muu Suomi! Ei minullekaan ole aivan tavallista saada talteen näin suuria määriä sieniä, kuin mitä tämän elokuun aikana olen saanut ja säilönyt. Suolasieniä on kulkeutunut lasten huusholleihin ja niistä on jo ahnaasti tehty sienisalaattia. Pakastimessakin on haperoita ja tatteja moniaita annoksia. Erilaisia ruokareseptejä tullaan tänäkin syksynä testaamaan ja sienillä jatketaan monta ruokaa...

Mitä tulee sienestämiseen ja sienten syömiseen, niin kasvatuksellisesti tämä onkin ainoa asia josta olen peräti ylpeä ja jossa koen henkilökohtaista onnistumista lasteni suhteen... Lasteni isä ja etenkin appiukkoni olivat  kiihkeitä sienten vastustajia, eikä mieheni 30 vuoden liiton aikana suostunut sieniä syömään. Joskus nuorempana koetin toki 'opettaa' häntä ujuttamalla sieniä milloin mihinkin liharuokaan, mutta lopetin tämänkaltaisen urheilun pian, kun totesin sen johtavan sienten totaalikieltoon ruokapöydässämme. Tästä huolimatta kaikki neljä lastani oppivat pitämään sienestämisestä ja syövät mielellään erilaisia sieniruokia.     Nyt  myös lapsenlapset lähtevät metsään ja opettelevat tunnistamaan ja poimimaan sieniä innokkaina.