Taas on aikaa vierähtänyt, lentänyt joillakin ihmesiivillä...  En kehtaa enää ruikuttaa sitä, miten työ syö koko elämäni, tyydyn vain toteamaan tosiasian. Olen kyllä tällaiseen elämiseen tavattoman tyytymätön, mutten juuri nyt pysty tekemään asialle mitään.

Tämä on ehdottomasti yksi vuoden kiertokulun parhaimpia hetkiä. Lapin kevät on sulavesiä ja muuttolintuja, kasvavaa huikaisevan kirkasta valoa... On vielä sopivan viileää, öisin ehkä vielä muutama miinusaste. Ei voi sanoin kuvata aamuisen metsän ihanuutta, lintujen riemastuttavaa laulantaa, mielen syvimpiä virtoja koskettavaa taikaa... Aamulenkki koiran kanssa on lähes meditatiivinen kokemus.

Keväinen valo on huikaiseva, se terävöittää maisemaa, saa kaiken näyttämään selkeältä,  jopa elämisen ... Se saa lehdet puhkeamaan puihin, ruohikot vihertämään ja kukat kukkimaan.... Varsinkin aamuisin terävä valo paistaa matalalta, näyttäen vaarat selvinä, jokaisen kuusen ja männyn voi melkein laskea... Päivällä aurinko paistaa parvekkeelle, muttei pakahduta kuumuudellaan, vaan pikemminkin lämmittää vanhoja luita...

Aivan kohta piuvaavat ensimmäiset sääsket ja pian perässä lentävät teräväleukaiset mäkäräiset, joka paikkaan tunkevista polttiaisista puhumattakaan... Elämä muuttuu sietämättömäksi; öisin sääskien ininä repii hermot ja vie yöunet, kamalasta kutinasta puhumattakaan... Ei pitkiä ihania aamulenkkejä lähimetsään ja jos metsään on aivan pakko mennä, niin on kaadettava pullotolkulla päälleen ällöttävänmakuista sääskimyrkkyä... No, hieman liioitellen, mutta kuitenkin...

Vasta elokuussa, kun syksyn läheisyyden voi jo aistia, alkaa uusi nautittava ajanjakso, etenkin iltaisin, kun usva nousee pehmentämään vaarat ja taivas lientyy pastellin väreihin... Sienestäminen on mainio tekosyy lähteä metsään, eikä pieni sadekaan syksyn raikkautta pilaa, päinvastoin. Parasta metsässä on silloin tuoksu, kirpeä ja raikas... Sekä tietenkin värit...

No, nyt menen jo asioiden edelle... Parasta vain nauttia tästä hetkestä... Ja kyllähän me nautimmekin, Nappinokka ja minä! Kohta tästä lähdemmekin tyttölauman kanssa johonkin vaaraan tallustelemaan, viritämme tulet makkaranpaistoon ja takaisin tullessa ollaan nokisia ja haistaan savulta... Upeeta!