Vielä äitienpäivänä työmatkani reunustoja koristivat korkeat, likaisenharmaat lumikasat tehden maiseman jotenkin apeaksi. Viime viikolla saimme jo nauttia kirkkaista, aurinkoisista päivistä, mutta yöt olivat yhä kylmiä ja aamulla lätäköt saattoivat olla riitteessä. Sää oli sitäpaitsi kovin epävakaista; välillä aurinkoista, välillä räntä- ja vesisateista. Sitten viikon lopulla Venäjän suunnalta kulkeutui tänne helle, joka vauhdikkaasti antoi kyytiä likaisille lumiläiskille ja luonto muuttui parissa päivässä vihreäksi, kuin taikaiskusta! Puff vaan...!
Kaksijakoisesti ihastelen lämpöä ja luonnon vaaleaa vihreyttä, mutta jo näillä helteillä tuskailen hikoilun ja turvotuksen kanssa. Tänäänkin jo tuskastuneena puristaviin jalkineisiin sovittelin kenkäkaupassa numeroa tai kahta suurempia kenkiä, mutta enhän minä sopivia löytänyt. Sitä on sen verran turhamainen, että norsunjaloista huolimatta jalkineiden niissä toivoisi olevan sirot ja naiselliset...
Vuosi sitten tehty jalkaleikkaus - ja kärsityt kivut - menivät täysin hukkaan. Itse asiassa, tilanne taisi vain pahentua entisestään. Luu pullistelee lähes entiseen malliin, pitkiä arpia on jalkapöydän sivussa pari ja pohkeessa kolmas ja minkälie hermon lääkäri vahingossa katkaisi, kun nilkan alue on täysin tuntoa vailla.... Pahinta on jatkuva kipu ja etenkin näin lämpimällä vaivaava jalan turpoaminen... Siis todellakin norsun jalan mittoihin!
Jos nyt siis joku, jolle on tehty vaivaisenluuleikkaus, sattuu tätä vuodatusta lukemaan, niin voisiko kommenttilaatikossa kertoa, miten leikkaus onnistui ja kauanko toipuminen kesti.
11 kommenttia:
Äh, kiusallinen juttu.
Vaivaisenluuta ei ole leikattu, mutta hermopinne nilkasta, ja se leikkaus vei kyllä tunnon jalkapöydästä, ollut jo pari vuotta.
Ja jalat turpoavat.
Eikun isoja kenkiä vaan, huokaus.
Terveet jalat on niin tarpeen..
Työkaverilta leikattiin, kesti melkein vuoden ennenkuin jalka tuli kuntoon.
Ja silti lääkäri varoitteli ettei auta välttämättä kauaa.
Senpä tähden en omaani näytä lääkärille, vaikka kenkäkaupassa kieltämättä onkin vaikeaa.
Täällä on onneksi hyvä kirppis, ja äiti pitää mielellään kengät ensin pehmeiksi.
Vaivaisenluu putkahti yllättäen jälkaan sinä keväänä kun poika kuoli, hautajaisissa kengät mahtuivat ongelmitta mutta eivät enää toukokuussa.
Toivottavasti saat jalan pian kuntoon!
Kiitos myötätunnosta, ystävät! Pohkeesta on pinne avattu minullakin, Susu. Oivoi! On Kyllä vaikeaa yrittää näyttää naiselliselta kun on kanootit jaloissa...:D
Niin on Hannele. Ihan liian vähän puhutaan jaloista, niiden hoidosta ja terveydestä....
Stressi teettää kummia, Mk. Muutokset on minullakin tapahtuneet pahimmassa elämäntilanteessa. Kalevalainen hieroja sanoo, että jos pystyy parantamaan/ vilkastuttamaan aineenvaihduntaa jaloissa, voi vaivaisenluun pitää aisoissa.. Tiedä häntä. Tällä kokemuksella ei toisen koiven leikkaus tule kysymykseenkään, vaikka vaiva onkin paha...
Peikoltakin paljon myötätuntoa, ja ajatus tuohivirsuista, ne on peikosta hirmu hianot.
Voi että, Peikkonen, kyllä tuohikkaat taitavat ollakin parhaat näihin jalkoihin...Kiitos myötätunnosta!
Harmillista harmillista!
Tiina-täti kuitenkin olisi sitä mieltä, että nyt on tärkeämpi jalkojen mukavuus kuin ulkonäkö uusia popoja valitessa.
Tarton torilla on myynnissä aika veikeän näköisiä (esim valkealla tai sinisellä pohjalla kauniita, raikkaita kukkakuvioita) crogs-kenkien kopioita, joita on isoissakin kokoluokissa. Hinta kuluttajaystävällinen 90 kruunua. Käynkö ostamassa ja toimitan postitse? Ovat keveät, leveät ja ilmavat. Luulisi vaivaisen luunkin vaikenevan näissä muovisandaaleissa.
Oi sinua, hyväsydämistä ystävää!
Jos ei sinulle koidu kohtuutonta vaivaa lähettämisestä, eikä lähettäminen ole aivan kauhean kallista, niin laitappa popot tulemaan. Kuulostavat kivoilta!...Jalkani ovat normaalisti kokoa 40. Sovitaan s-postitse maksuasia!
Voihan kurjuus tuommoinen jalkavaiva. Toivottavasti löytyy hyvät popot, joiden avulla lennät kesän läpi.
Ei ole vaivaisenluita, mutta nilkkani ovat olleet vaivaiset. Molemmat murtuneet ja leikattu. Terveisin, arpinilkka
Kiitos Ruska myötätunnosta! siekin taidat tietää, miten kurjaa on kun haluaisi metsään ja tuntureille, muttei pysty...
Mitä sanot, jos ostan jopa tuota 40-kokoa isommat? Ettei varmastikaan hierrä ja kiusaa sitä vaivaista luuta?
Menen sunnuntaina Tartoon ja voin silloin ostaa kengät.
Olisiko valkeat kengät kera hieman marimekkotyylisten raikkaiden kukkien kera parhaat? Vai olisiko parempi sininen pohjaväri? (Minusta ne valkeat ovat nätimmät, mutta se on makuasia.)
Laita vaikka tiinalinkama ÄT gmail -osoitteeseen oma osoitteesi niin laitan tulemaan.
(Minusta pari maksoi 90 kr eli 5,80 kruunua eli hinta ei ole paha.)
Lähetä kommentti