maanantai 8. helmikuuta 2010

Siis, niitä kukonaskeleita...

Mitä ihmettä tapahtui viikonlopun aikana?

Aivan varmasti läksin viime viikolla töihin aamuisin katuvalojen valaistessa reittiäni. Yhtä varmasti palasin jokaisena iltana töistä kotiin katulamppujen valossa.

Tänä päivänä huomasin ensi kertaa aamun olevan jo aivan valoisan töihin lähtiessäni, vaikka lunta satoi hiljalleen. Mutta kotiin palatessani olin jo aivan ihmeissäni. Katuvalot pysyivät sammutettuina ja huomasin, kuinka paljon luonnon valoa jo on.
Siinä kävellessäni tiedostin myös lumisen luonnon huikean kauneuden ympärilläni.

Selvästikin se kuuluisa "kukko" on ottanut harppauksia askelten sijaan...

Ajatella, vain muutama viikko tästä eteenpäin ja saamme nauttia huikisevan kirkkaista kevätpäivistä ja jatkuvasti vaalenevista öistä!

8 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Kevät on aina ihme :) Ja ensi kuun jälkeen on jo huhtikuu :) Aika kuluu niin nopsaan.

Demetrius kirjoitti...

En tiedä onko kyseessä se laulava kunnian kukko mutta kyllä se kaiken kunnian ansaitsee lisääntyvästä valosta.

Nils-Aslak kirjoitti...

Grönlannissa saadaan vuodessa enemmän valoa kuin Tanskanmaalla ja tämä johtuu nimenomaan lumen heijastavuudesta.

Mk kirjoitti...

Ihan sama huomio tehty täälläkin.
Kukko on selvästi pidentänyt loikkiaan.

Gertrud kirjoitti...

Hah, muutaman viikon päästä pääset nauttimaan _kunnon talvesta_ tänne pääkaupunkiseudulle! (Enpä olisi uskonut ikinä sanovani tätä :0 )

Crane kirjoitti...

On se, Peikkonen!....Hetkeen sopivia ajan kulumista ilmaisevia sanoja; rientää, kiirehtii, hupenee...Nyt juuri syöksähtää....

Demetrius, kumma ilmaisu, tuo; "ei kunnian kukko laula"...

Olisikohan tuo suoraan verrannollinen Etelä-Suomen ja Lapin välillä, Nilsu?
Toivottavasti ei kuiten tulevaisuudessa tarvitse talvea etsiä sieltä Grönlannista saakka...

Niin, Mk ja pääsi kyllä tällä kertaa yllättämään...:)

Kerttu rakas, juuri pohdin, että riittäisikö tavalliset Kontiot vai tarvittaisiinko Helsingin humuun kahluusaappaat... Mun tuurilla jälkimmäiset...

mm kirjoitti...

Luulenpa, että siellä teillä valo ja pimeä koetaan vieläkin selvemmin. Noilla muilla mailla asuessani pimeän alkaminen siirtyi vain tunnilla kesään mennessä. Teillä valon aika on todella valoisaa. Kukko kiekuu siellä läpi yön :)

Tuohon muistijuttuun. Iän karttuminen ja viisastuminen tarkoittaa tietysti yhä useamman muistisäännön keksimistä, ei sen kummempaa.

Crane kirjoitti...

Niin se on, mm. Täällä pohjoisessa ihminen on lähempänä luontoa, elää sen yhteydessä ja moni saa elantonsa sieltä. Valo, sen puuttuminen tai lisääntyminen, vaikuttaa myös ihmisen mieleen. Ohitettiin juuri tammikuu, jossa väsymys ja synkkyys ovat syvimmillää ja nyt edetään toukokuuhun, jolloin valon voima saa monen herkän mielen säröille...

lohduttavaa, mm! kiitos:)