lauantai 6. helmikuuta 2010

Keski-ikäinen työelämässä....

Olen täälläkin usein hehkuttanut, kuinka mukavaa ja luovaa työni vanhusten parissa on. Olen edelleen hyvin tohkeissani, vaikka ns. kuherruskuukausi on ohi ja arkitodellisuus astunut tilalle. Työskentelen melko itsenäisesti ja olen saanut kuluvina kuukausina kehittää tehtäväkuvaani haluamaani suuntaan. Työ on hyvin asiakaslähtöistä, vanhusten tarpeet ja toimintakyky huomioon ottavaa. Päivittäin opin uutta ja saan pieniä onnistumisen kokemuksiakin, joista saan voimia työhöni.

Toisaalta: olen joutunut huomaamaan, ettei keski-ikäisen olekaan niin helppoa ryhtyä tekemään jotakin kokonaan uutta. Tekemisissä ei ole samaa puhtia ja energisyyttä kuin nuorempana. Puhumattakaan siitä, millaisia yllätyksiä keskittymiskyvyn herpaantuminen ja muisti teettävät... Pitkän tauon jälkeen työelämään uudelleen sopeutuminen, sen kaikki haasteet ja vaatimukset imevät ylimääräisen osan voimia. Välillä on iltaisin niin väsynyt, että vain mähöää sohvapottuna ja odottaa hetkeä sukeltaa unten maille...

Tällaista elämä on tällä hetkellä. Miten tulevaisuudessa...?

7 kommenttia:

tienpäällä kirjoitti...

Niin, mutta kaikesta pienestä iän mukana tulevasta jähmeydestä huolimatta tulee muistaa myös se totuus, ettei mikään ole niin sitkeä kuin keski-ikäinen akka.

isopeikko kirjoitti...

vaan eikös ole mukavaa silti

Mk kirjoitti...

Ja nuorempana sitä luottaa itseensä ja kykyihinsä enemmän, vanhemmiten vaatimustaso ja itsekriittisyys kasvaa.
Hiljaa hyvä tulee, ajallansa kaikki.
Tulevaisuuskin.

Hannele mummu kirjoitti...

Minä kieltäydyn ajattelemasta noin.. Uteliaana yritän pysyä mukana ja oppia uutta. Muisti ei parempi, mutta ei nuorillakaan. Kirjoitan paljon muistiin (ja nuoret kysyvät minulta :)

Crane kirjoitti...

Ou jees, Tienpäällä! Sitkistynyt kaikissa elämän pyykeissä!

No tottakai, Peikkonen!

Just niin Kaima! Voi kun osaisikin olla vähemmän itsekriittinen!

Ehkä tämä onkin jokin välivaihe, Hannele. Toivon niin... Tosin, kaikki on kirjattava paperille, muuten unohtuvat....

Ruska kirjoitti...

Semmoistahan se on. Mutta aikaa myöten väsymys varmaan helpottaa, kun monet jutut alkaa mennä kokemuksella. Sitten taas uhkaa rutiinit... Vaan onneksi ihmisten kanssa työskennellä mikään tilanne ei ole samanlainen. Aina tulee uutta yllättävää, mikä pitää vireillä - meidät wanhatkin ;)

Celia kirjoitti...

Mukava kuulla, että viihdyt työssäsi, Crane. :) Keski-ikäisen harkitsevuus korvaa nuoruuden innokkuuden. Nuorena hyppää uuteen pahemmin miettimättä, riittävätkö rahkeet.

Kaikki uusi muuten verottaa voimia. En kuitenkaan vaihtaisi pois tätä uutta "työseikkailuani" vanhaan ja läpikotaisin tuttuun työhön. Ennemmin nuokun illat kotona antoisan ja kiireisen työpäivän jälkeen.