Parin kuukauden työharjoittelun jälkeen sain kuin sainkin määräaikaisen työsopimuksen sosiaaliohjaajana vanhusten palvelutalossa. Tehtäviini kuuluu viriketoiminnan suunnittelu ja toteutus, sekä palveluohjaus. Talon asukkaiden fyysisen ja henkisen voinnin kirjo tekee työstä haasteellisen, mutta on myös hyvin palkitsevaa nähdä asukkaiden iloisia kasvoja silloin kun toiminta on ollut heille mieleistä.
Olen aivan täpinöissäni. Puhkun intoa ja pääni on täynnä visioita. Aamuisin herään virkeänä ja reippaana. Tunnen, että olen oikealla alalla, itselleni hyvin sopivassa työssä jossa minulla on myös jotain annettavaa työyhteisölle ja talon asukkaille.
Olen hyvilläni ja kiitollinen tästä työstä. Lähes viisi vuotta on kulunut siitä, kun olen viimeksi ollut "oikeissa töissä". Elämäni on saanut uutta sisältöä ja merkitystä ja itseluottamuskin on jotakuinkin taas terveellä tasolla. Arjen säännöllisyys rauhoittaa ja talouden kohentuminen tuo turvallisuutta.
Ainoa negatiivinen asia tässä kaikessa on se, ettei ole aikaa eikä voimia blogiin, ei kirjoittamiseen, eikä lukemiseen. Menee päiviä, etten edes avaa kotona läppäriä tai vain äkkiä käyn tarkistamassa s-postit ja face-bookin... Ehkä olisi parasta laittaa blogi joksikin aikaa hyllylle ja katsoa jonkin ajan päästä, josko kirjoittaminen vielä maittaa....
Tänään kuitenkin jälleen nautin upean aurinkoisesta pakkassäästä pitkällä kävelylenkillä. Täällä Lapin porteillahan on satanut ensilumen epätavallisen aikaisin. En muista mitä siitä sanotaan, kun on lehti puussa ja lumi maassa, mutta luulenpa, että edessä on vielä paljon mustaa maata ja harmaata taivasta, ennekuin saadaan oikea talvi. Sitä odotellessa....
17 kommenttia:
Onnea pestin johdosta. Kiva, että työ tuntuu mielekkäältä ja palkitsevalta. Blogata ehtii myöhemminkin. Nauti nyt työnteosta ja vapaa-ajasta!
Onnea, kuulostaa hienolta.
:)))
Uskoisin, ettet sinä ole ainoa joka on tyytyväinen.
Kaikki "asiakkaasi" varmasti myös ovat!
Sinä tosiaankin teet työtä jolla on tarkoitus!
Tänään oli taas lehdissä komeita lukuja (500 milj. euroa)siitä, kuinka paljon harmaa talous ja pimeä ulkomainen työvoima maksaa Suomen rakennustyömailla.Lisäksi kun lasketaan jokaisen työttömän suomalaisen rakentajan menettävän noin 20 000- 40 000 euroa tuloja vuodessa, niin eiköhän siinä jo soomipoika anna melkoisesti solidaarisuustukea Baltiaan. Minkähänlainen meteli syntyisi, jos sama kuvio toteutettaisiin vaikkapa hoitoalalla ja 1000 miljoonaa euroa siirtyisi pimeinä palkkoina Aasiaan, kotimaisten hoitajien ollessa työttöminä.Sinua haluan tietysti vain onnitella uudesta työstäsi, jossa mitä ilmeisimmin viihdytkin ja joka toivottavasti on jatkuva .Tuossa edellisessä ihmettelen vain päättäjien järjenjuoksua: lasketaan menoja pennilleen ja sitten telakka- ja rakennusteollisuudessa annetaan miljardien hävitä taivaan tuuliin.
Kiitos Susu! Sinä se aina olet ensimmäisenä onnittelemassa ja tukemassa...:). Yritän pitää mielessä...
Kiitos, Hannele... ja onkin!
Voi kyllä, Arjaanneli, mielekästä on ja parhaani mukaan teen työtä niin, että iloa piisaa kaikille...:)
Kiitos Maaretta! Ehkä sitten kun tämä alun hässäkkä tasaantuu, minulla on kerrottavaa kokemuksista ja kannanottoja vanhustyöstä yleensä... Hyvä onkin jos osaa priorisoida, se säästää voimia...
Kiitos, Nils-Aslak! Niin, olet kyllä aivan oikeassa, kaikki on suhteellista. Sekin, mikä on tärkeää ja mikä ei! Sitäpaitsi, onhan meillä jo muutama vuosi rekrytoitu hoitoalalle työntekijöitä mm. Aasiasta, joten kuka tietää, mihin kaikki johtaa... Toivotaan kuitenkin, että järki voittaisi, poliitikoillakin. Mukavaa talven tuloa sinullekin!
Blogit sun muut joutavat väistymään kun on parempaa tekemistä :) se on oikein.
Mukava, kun tulit tämän iloisen uutisesi tänne kertomaan. Tässä suomalaisessa todellisuudessa työsi on Todella Merkittävää!
Kuuntelin Suomen Puheradion ohjelman: Harriet Finne-Soveri kertoi vanhusten laitoshoidon uusista tuulista ja virikkeistä. Tuli lohdullisen valoisa kuva.
Samaa iloa tunnen, kun kuulen sinun uutisesi. Kuinka sydäntä sykähdyttää. Olet Ihminen. Onnea sydämellisesti. Ja takuuvarmasti vanhukset kiittävät myös.
Onnea uuteen työhön! On kyllä elähdyttävää kuulla tällaisiakin uutisia, kun on jo alkanut tottua pelkkiin irtisanomisiin.
Uskon, että sinulla on paljon annettavaa vanhuksillesi!
Iloiset onnittelut! Työsi on tärkeää ja tarvitset siihen voimia ja intoa. Blogi ei saa olla taakka tai sosiaalinen velvollisuus. Kirjoitat silloin, kun inspis yllättää. (Juuri kiusasin sinua blogikutsulla, ja sitten vasta tulin tänne...:) Työn iloa!
Mukava kuulla hyviä uutisia!
Vaan onpa teillä jo paljon lunta.
Kirjoittele kuulumisia taas kun ehdit.
Hienoa! Onnea kahmalokaupalla työuutisistasi.
Kun on itse innostunut ja tyytyväinen, se tarttuu niin moneen muuhunkin. Siis kaikkea hyvää - tuollaiset asiat menevät blogittelun edelle, eikähän blogimaailma karkaa.
Talvikuvasi ovat kauniita. Talessa minäkin olen. Pakkasia ja lammet ja järvet jäässä, lunta 15 senttiä.
Onhan toki mukava asia, jos elämän täyttää niin sanotut normaalit asiat. Onpa itsellänikin koneella istuminen jäänyt vähemmälle.
Paitsi nyt, kun olen poissa kotoa kuntoutuksessa, täällä tulee notkuttua.
Niinhän se menee Isopeikko! Halaus sinulle!
Tuntuu kyllä mahottoman mukavalta, mm että tällaista työtä arvostetaan. Kiitos !
Minäkin olen kuunnellut Harriet Finne-Soverin ajatuksia vanhustenhoidosta, Lastu! Hän on viisas ja lämminhenkinen lääkäri! Toivotaan, että hänen visionsa toteutuvat, silloin asiat olisivat hyvin! Kiitos sinulle, ystäväinen!
Kiitos Obeesia! Itselläkin on vielä sellainen "nipistä minua" -olo, onko tämä totta! Yhtä paljon olen saamapuolella; tarinoita, elämänviisautta, huumoria...
Kiitos Marjatta, et lainkaan kiusannut, vaan iloa ja ihmetystä tuotit... Niin ajattelen itsekin, vielä tulee tarvetta ja asiaa kirjoittaa, kunhan tämä etsikkoaika on ohi ja tulee hieman rutiinia....
Voih, Mk, tänään tuli jo lauha keli, soseeksi muuttui ihana valkeus...Sniff! Mutta toivotaan, ettei kovin montaa viikkoa mustuus kestäisi!
Kirjoittelemisiin!
Kiitos Aimarii! Oi, kyllä innostus näkyy kotonakin, olen saanut järjesteltyä ja siivottua kotikoloa kummasti!
Onneksi blogimaailma on paikallaan!
Mukavaa kuntoutusta sinulle, Äijä! Kyllä se tekee hyvää, niin mielelle kuin ruumiillekin. Sehän on ymmärrettävää, että koti-ikävissäsi koneella notkut...:)
Kaunista. =)))))
Meillä oli eilen ihan aamuhetken hieman härmää maailmassa.
Minulla olisi blogissani siulle pieni syksyinen tunnustus. =)
Arvokasta työtä teet! Onnea!
Blogissani on sinulle tunnustus ja samalla haaste. Ota tunnustus vastaan joka tapauksessa, mutta haaste vain jos aikaa ja energiaa riittää. Arvaan, että olet kiireinen ilmankin.
Tervehdys Crane! Minullakin on blogin lukemiset jäänyt vähiin. Nyt vasta huomasin tämän työjuttusi. Onnea kovasti! Paljon olisi luettavaa ja kommentoitavaa, mutta jääköön toiseen kertaan. Ihanaa joulun odotusta sinulle!
Lähetä kommentti