perjantai 17. huhtikuuta 2009

Nimettömyyden loppu

Pakinaperjantain 125. haaste Nimetön

Nimetön on varsin monimerkityksellinen sana. On nimettömiä ilmiantoja, kirjeitä, puheluita. Yksi sormistakin on nimetön. Jollei muista nimeään niin voi tuntua nimettömältä. Entä silloin kun ei ole vielä saanut nimeä. Tai ottanut.


Aika ajoin minäkin istahdan lempituoliini vaipuakseni mitääntekemättömyyden autuaaseen olotilaan. On mukava sulkea silmät ja antaa ajatusten lennellä omilla teillään, ihmetellä maailman menoa ja tapahtumien kulkua. Hyvin vähällä viisaudella ja naisen logiikalla varustettuna pohdinnoista ei synny suuria oivalluksia eikä atomeja pilkkovia ideoita, vain tavallisen pientä vilskettä aivojen alueella. Onneksi olen saanut vilkkaan mielikuvituksen armolahjan…

Mieltäni on aina kiehtonut kieli, sen syntyminen ja kehittyminen. Muistan lapsenakin kuvitelleeni, miten luolaihmiset alkoivat äänteillä ja viittomilla ”merkitsemään” kanssaheimolaisiaan, elinympäristöään, tarvekalujaan, riistaeläimiä. Luulen jo melko nuorena ymmärtäneeni miten äänteet vakiintuivat tarkoittamaan tiettyjä asioita ja kehittyivät vuosituhansien varrella sanoiksi.
Nykyihmisen sanavarasto on valtaisa. Kaikelle on nimi, parhaille monta. On suoria nimiä, kiertoilmaisuja, hellittelynimiä ja haukkumasanoja. Ei tarvinne edes mainita, mitkä ihmisen ruumiinosat ovat kerryttäneet monipuolisimman sanaston…

Jossakin vaiheessa kehityshistoriaansa ihminen on ryhtynyt käyttämään itsestään ja toisista nimiä. Näin on luultavasti tapahtunut, jotta ihmiset ovat voineet erottaa toiset toisista. Selvyyden vuoksi. Nimittelyn tarpeeseen on ehkä liittynyt ihmisten määrän lisääntyminen, asumisen vakiintuminen, yhteisöjen syntyminen ja maanviljelyksen myötä tarve merkitä maanomistusoikeutta...

Yhteiskunnan kehittymisen myötä nimi on merkinnyt asemaa ja arvoa yhteisön jäsenenä, nimettömyys osattomuutta, arvottomuutta. Nimettömyys on voinut myös olla rangaistus, jonka tarkoitus on ollut sulkea ei-toivottu henkilö yhteisön ulkopuolelle. Olemattomaksi vaiettu! Ihminen on osannut olla julma toiselle jo aikojen alusta, ei vain nykyisenä koulu- ja työpaikkakiusattujen luvattuna aikakautena...

Meidän kristilliseen uskontoon nojaavassa kulttuurissamme ihmiselle useimmiten annetaan nimi pian syntymän jälkeen pyhässä kasteessa. Kirkkoon kuulumattomat antavat lapselle nimen joka kirjataan väestörekisteriin. Joissakin vanhoissa kulttuureissa, joissa elämä ja kuolema käsitetään osana maailmankaikkeuden kokonaisuutta, on tapana nimetä ihminen uudelleen tämän elämän eri vaiheissa. Näissä harvoissa vielä hengissä olevissa kulttuureissa ihminen luopuu nimestään kuoleman kautta. Itseäni viehättää kovasti Australian aboriginaalien tapa lakata mainitsemasta ihmistä nimeltä tämän kuoleman jälkeen. He ajattelevat, että ihmisestä jää muisto, joka elää tarinoissa ja lauluissa. Se riittää…

Pääsin vihdoin tämän ajatusleikin loppuhuipentumaan. Erotessani reilut kaksi vuotta sitten tarkoitukseni oli muuttaa sukunimeni. Asia kuitenkin jäi, koska harhaisesti luulin, että nimenmuutos on aina maksullinen toimenpide, johon köyhällä opiskelijalla ei yksinkertaisesti ollut varaa. Viime viikonloppuna surffailin tyttären kanssa puolihuolimattomasti Maistraatin nettisivuilla. Tytär siellä näppärästi täytteli puolestani nimenmuutoslomakkeen ja ennekuin ehdin edes henkäistä, hän oli sen jo lähettänyt eteenpäin. Näin päättyi henkinen nimettömyyteni ja alkoi uusi uljas elämä!

21 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Nimikin voi olla merkityksetön tai se ei yksilöi kohdettaan.

Eipä tosiaan muistu mieleen mitään esinettä, asiaa tai muuta konkreettista materiaalia, joilla ei nimeä olisi.

Celia kirjoitti...

Onnea uudelle nimelle. :)

Milloin saat ruveta käyttämään sitä? Ihan hetikö?

Crane kirjoitti...

Totta, arleena. Ja sitten se vanha hokema; ei nimi miestä pahenna jne...


Kiitos kiitos, Celia!
Ihan heti!
Viralliset muutokset tosin kestävät jonkin aikaa!

Arjaanneli kirjoitti...

Kaksi pientä poikaa istui edessäni bussissa. Olivat kaiketi juuri tutustuneet.
-Onks sulla teidän äidin vai iskän nimi?
- Äidin, mut mun velillä on sen isin nimi.
- Ai jaa. Mulla on meidän iskän.
- Ai jaa.
Jotenkin hymyilytti tämä hyvin vakavana käyty keskustelu.
Onneksi olkoon uudelle/vaiko vanhalle nimellesi!

Anonyymi kirjoitti...

Todella hyvin johdadeltu pakina. Tämä on todella pakina: tässä on tietoa, tässä on pohdintaa ja oma mielipide tulee esiin.

Ja mahtava loppuhuipennus!
Onnea OMALLE nimelle!

Crane kirjoitti...

Joo, Arjaanneli! Taitaa olla tavallista nykymaailmassa. Taitais ollakin lasten paras olla äidin nimisiä...
Kiitosta, ihan se on se vanha tuttu:D

Crane kirjoitti...

Hei Uuna, yhtä aikaa täällä...:)

Kiitos kehuista, lämmittää mieltä! Oli taas aihe, joka "potkaisi jalkaan", arvaat varmaan miksi!

Kiitos! Omalle tosiaan!

mm kirjoitti...

Ehkä nyt on yksi myllerryksen vaihe käyty kokonaan läpi. Aika avata silmät uuteen aamuun...

Hannele på Hisingen kirjoitti...

Monet vähän erilaisilla "vaikeilla" nimeillä saa uudet nimet, ihan yhtä hyvin voisi välittää ja opetella sanomaan ihmisten nimet oikein. Itse en ole hirmu ihastunut lempinimiin..

SusuPetal kirjoitti...

Onnea uudelle, omalle nimelle.

Kiehtovaa pohdintaa nimettömyydestä.

Crane kirjoitti...

Niin uskon,mm. Ja monella tavalla, monessa asiassa edessä on uusi vaihe!

Olet oikeassa Hannele. Nimet ovat osa ihmisen identiteettiä. On epäkohteliasta, jopa loukkaavaa, jos ei kutsu toista tämän nimellä.

Kiitos, Susu! Omalle, vanhalle tutulle... Palasi kuin vanha ystävä!
Kiitos!

Mk kirjoitti...

Onnea tosiaan nimelle!
Ja kiitos vinkistä, pitäisiköhän "tasapainon" vuoksi käväistä maistraatin sivuilla.
Ainakin kurkistamassa.
Ja tietysti kiitos myös mainiosta pakinasta, aboriginaalien tavassa tosiaan on jotain kiehtovaa.

isopeikko kirjoitti...

Pakinasi on hieno. Luin sen kolme kertaa.

Peikolla on monta nimeä. Se tarhaa niitä luolassa yhdessä peräsopukassa, jossa kasvaa niille sopivia luolasieniä. Jos joskus tarvitset, voi peikko lähettää sinulle yhden.

Crane kirjoitti...

Kiitos Mk.
Tasapuolisuuden vuoksi, hihih!..:D
Käyppä kurkkaamassa. Jos olet valmis, se tosiaan tapahtuu yhdellä klikkaamisella...
Kiitos.Ajatus kiehtoo aina vain enemmän ....

Kylläpäs nyt poskia kuumottaa hämmennys ja kehu. Kiitos Peikkonen!

Tarjouksesi on ihan pistämätön, kiitos vain.Hyvillä nimillähän on aina käyttöä. Luolasienetkin kuulostaisivat hyviltä....

isopeikko kirjoitti...

Peikkovinkki: Näyttää siltä että laitat tarinan otsikon osoittamaan haasteeseen. Kun kopioit sen ja laitat Linkyyn, syntyy umpinainen linkkisolmu.

Mutta otapas se linkki tarinasi perästä olevasta kellonajasta. Siinä on iki oman tarinasi ikioma osoite, joka kannáttaa linkyttää.

Pakko ei ole. Vaanmeni pitkään ennenkuin peikko ymmärsi :)

Crane kirjoitti...

Kiitos ystävällisestä huolenpidosta, Peikkonen!
Meni pitkään, ennenkuin kenokaula ymmärsi:)) Yritystä oli, taisi mennä pöpelikköön pakinaperjantain postauksessa, mutta vot, runotorstaissa osasin...Kai???

utukka kirjoitti...

Monien nimien läpikäyneenä olen tietenkin se sama olio, mutta kunkin nimen käyttäjällä voi olla minusta erilainen käsitys. Sitäkö se identiteetti lie. Minä oon aina ollu minä.
Mutta onnea nimelle jota tahdot käyttää! Kuka sitä toisten nimiä . . .

Crane kirjoitti...

Sinulla on onneksesi ollut vahva identiteetti, Utukka! On hienoa, että tietää kuka on!
Tällainen tuulten nakkelema kurkiparka on ollut välillä ihan hukassa... Pitkän räpyttelyn ja monien sulkasatojen jälkeen tuntuu, että nyt tietää kuka on ja sen myötä on ollut tarve nimetä itsensä uudelleen..

Ruska kirjoitti...

Hienoa pohdintaa nimettömästä. Ja onnea tulevalle elämällesi uuden nimen kanssa! Kyllä se varmasti on yksi tärkeä askel.

Lastu kirjoitti...

Nyt voit sanoa: Minä olen Minä. Siinä on voimasi, eikä sinun tarvitse enää riisua identiteettiäsi pois.

Hiphurraa, olen onnellinen puolestasi.

Hieno tositarina, joka pitää otteessaan. Ja oman nimen myötä elämänilo alkaa ;) Onnea, onnea!

Crane kirjoitti...

Kiitos Ruska! Todella tärkeä askel, joka venyi turhan pitkäksi...

Kiitos, Lastu!
Niin, uskon, että identiteetti vahvistuu, mutta vaatii tietenkin hieman aikaa ja tottumista!
Kilttiä! Kiitos kovasti!