torstai 26. maaliskuuta 2009

Minun keittiöni




Runotorstain ja valokuvatorstain 125. haaste; keittiö



Minun keittiöni on
kuin Blixenin Afrikka
yhtä täynnä mielenkiintoisia kolkkia
eksoottisten mausteiden huumaavaa tuoksua
intohimoa, nautintoa
välillä monsuunin huuhtomia silmiä ja pitkiä mustia öitä

Tai kuin taikurin hattu
josta putkahtelee lautasille
gourmetpupuja ja Aasian ihmeitä
ilokseni
kaikille rakkailleni, ystävilleni

Oikeasti se on vain surkea pieni koppero
hallittua kaaosta
mutta jos missä niin siellä
päästän mielikuvitukseni irti
luomaan tyhjästä suurta
olen mahtipontinen
ja kerrankin täynnä itsevarmuutta

43 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Ihana! =)


Juuri tuollaista keittiössä pitääkin olla! =)

Nelle kirjoitti...

kaikille rakkaille ja ystäville on ihan just niinku itsekin ajattelen. ja joo, hallittu kaaos on täälläkin! ;)

Anonyymi kirjoitti...

:) Just sellainen keittiön pitää ollakin. Aivan ihana runo! En sano hallitusta kaaoksesta sanaakaan (poikaystävä ehkä sanoisi, muttei uskalla) :)

Heh, tässä on jännä sananvahvistus melkein kuin "keitiösä" tai "ruuanvalmstuspaikasa" ulkomaankielellä :) incusne

hanne virtauksesta kirjoitti...

tuossa pikku valtakunnassasi on tehty paljon luovaa työtä!!Valoisa!

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Haaa! Löysin keittiöstäni samoja nyansseja. Vain sipuli puuttuu.

Anonyymi kirjoitti...

Kaikki tarvittava löytyy.

Crane kirjoitti...

Kiitos, Hallatar!
Ei kai se muunlainen voi ollakaan??

Just, Nelle, kaikella on paikkansa, vaikkei aina olekaan varma missä....! Hyvä ruoka menee hukkaan jos sitä ei jaeta jonkun kanssa,vai mitä!

Haa, Vallaton Mummeli, olet kouluttanut poikaystävän hyvin (hihitystä...). Mulla loppu kielitaito (oululaisittain???), mutta ihan herkulta kuulostaa....Kiitos!

Kiitos, hanne! Sähkövaloisa, muuten ei kopperossa näe kokata...:D

Jaa, Hukka, ei lopu sipulit eikä silmien monsuunit, ei!
Jos oikein muistelen reseptejäsi, niin ei ne lopu sinultakaan....

Crane kirjoitti...

Jep, Pantteri! Ja sitten inprovisoidaan....

Marjattah kirjoitti...

Oi hurmaava! Hulppeat puitteet ovat vain materiaa, jos puuttuu rakkaus ja mielikuvitus :-)

Crane kirjoitti...

Osuit, Marjatta naulan kantaan! Niin se on. Hyvää syntyy vaikka kiven kolossa tehden (sen tiedän), kun sen tekee ilolla ja rakkaudella.

SusuPetal kirjoitti...

Ihana runo, tykkäsin.
Mikään ei ole mahdotonta, kun on luovuutta ja mielikuvitusta!

hpy kirjoitti...

Varmaan suurin piirtein saman kokoinen kuin oma keittioni (ei se joka on taman paivaisessa kuvassa, vaan se oikea missa itse kokkaan). Montako neliota? No, ei ruoanlaitto ole koosta kiinni. Onneksi.

Anonyymi kirjoitti...

Pieni ja sievä keittiö laittaa runosuonen pulppuamaan:-)

Crane kirjoitti...

Kiitti Susu! Just, ja pikkuisen hulluutta lisäksi...

Oi, hpy, ei taida olla neliötäkään lattiapinta-alaa. Sellainen 50-luvulla rakennetun kivitalon yksiön koppero, johon mennään sivuttain ja varotaan, ettei lihota lisää...


Pulp-pulp....:D Keittiöhän ON kodin sydän, Tapsu!

Anonyymi kirjoitti...

Minä vain tiskaan astioita, syön ja nautin. Meillä on tällainen työnjako.

Anonyymi kirjoitti...

Meillä on samanlaiset keittiön kaapistot :D

Crane kirjoitti...

"...ja luutalla lakaseen laattioita..."
Teillä on hyvä työnjako, Helanes. Yksineläjä pääsee harvoin nauttimaan valmiista...:)

Iik, Ari! Valkoinen ei ole minun värini, vaatii jatkuvaa puunaamista....

Inkivääri kirjoitti...

Aivan ihana runo! Ja kompakti keittiö:)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, juuri noin sen pitää mennäkin. Jos ei keittiössä synny hienoja mielikuvituksen tuotteita niin missä sitten. Meidänkin keittiössä syntyy - joskus - tyhjästä suurta, ilokseni.

Anonyymi kirjoitti...

Kiva minikeittiö/keittokomero! Itselläni on tässä asunnossa keittiössä vara vaikka tanssia. Toisaalta, kerrankin on tarpeeksi tilaa, ettei tarvitse kaikkea säilyttää päällekkäin! ;D

Crane kirjoitti...

Kiitos, Inkivääri! Tosiaan; kompakti(hihhih!).....

Tuttua, savisuti, tuo tyhjästä synnyttäminen, mutta hasukaakin. Välillä tulee luotua todellisia uutuuksiakin:)

Aikansa kutakin, Inkataika. On ollut eri kokoisia keittiöitä, niitäkin joissa on tanssittu... Nyt näin :)

Heli kirjoitti...

Runo on mainio ja keittiöön kuuluu kaaos :)!

Elegia kirjoitti...

Kodikas on keittiösi.

Anonyymi kirjoitti...

Runo on tosi kiva ja keittiö on oikein kodikas.

Anonyymi kirjoitti...

Toihan on ihan sopiva tila keittiölle... Mitä enemmän tilaa sitä suurempi kaaos :D

Anonyymi kirjoitti...

Pieni tila on vain "tekninen ongelma". Kaikki riippuu visiosta :)
Sitä sinulla on!

..sanoo tämä täällä, jolla on varpaat pystyssä pöydän alla...

Anonyymi kirjoitti...

Mitäpä köökin koolla väliä jos sen hyvä haltia osaa taidon loihtia siellä syötävän hyviä herkkuja. ;-)

isopeikko kirjoitti...

Peikkokin tykkää kaaoksesta :) Se on hyvää.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno runo ja ajatuksia antava.

utukka kirjoitti...

Mainio runo, ei liian "ruuallinen", pikemminkin runollinen. Vasta aikuisena (ohi 40) tajusin, että kokkailu on luovaa. Sinusta se pursuu ihan virtuaalipaperille asti!

Crane kirjoitti...

Huisi, kiitos teille kaikille mukavista kommenteista!

Niinhän se on, ettei koolla ole väliä (hihhih), keittiössäkään.... Tärkeää on varmasti rakkaus ruokaan (näkyy vyötärölläkin), mutta ennen muuta niitä kohtaan, joille ruokaa valmistaa...
Ja yhtäkkiä tiedostan tämän; rakastan myös itseäni!

Anonyymi kirjoitti...

Voi kun kivasti kirjoitit.
Minusta tuntuu, että tykkäät kahvista..

Crane kirjoitti...

Hih, Hannele i paradis! Huomasit; ihan oikeeta pannukahvia ei voita mikään:D

Anonyymi kirjoitti...

Ihastuttva keittiö. Taidat ollakin oikea gourmetkokki.
Jos on luovuutta yhdessä, niin on monessa muussakin asiassa. Sinulta syntyy runoa siinä missä ruokaakin.

Piritta kirjoitti...

Keittiösi on niin kuin äitini käsilaukku. Mitä sieltä ei löydy, sitä ei tarvitakkaan :)

Anonyymi kirjoitti...

Hienoja kielikuvia. Alkaa tuoksua nenässä.

pipsu kirjoitti...

Hih, tutun näköinen kahvinkeitin, itselläni on siis samanlainen. Ja muutenkin tuttua tuo pienen keittiön 'nostalgia', tosin sinulla taitaa olla aavistuksen pienempi keittiö, mulla sentään mahtuu sinne pöytä =)

Crane kirjoitti...

Kiitos aimarii, tässä vallan punastelee noin hienoista kehuista...

Voi, olipa mainio (ja joo, aika tosikin!) vertaus, Tirlitta. Kiitos!

Kiitos, jl! Tänään bataattikeittoa, tervetuloa lounaalle :)

Hih, Pipsu! Onneksi on hieman tilavampaa tiedossa. Mutta hyvin tuo pikkuinen keittiö on palvellut, se täytyy tunnustaa!

Marjukka kirjoitti...

... ja tuollainen kalenteripyyhekin ;D

Crane kirjoitti...

Oletkin tarkkasilmäinen , Marjukka!On muuten anopilta joululahjaksi saatu, vuonna Miekka ja Kirves!

Kerttu kirjoitti...

Äidin keittiö on paras keittiö, oli se sitten minkä kokoinen tahansa!

Crane kirjoitti...

Hihhhiiiii! Kiitos Kerttuli! Äiskä hykertelee hyvillään...

arleena kirjoitti...

Minun keittiöni -
Mukava runollinen keittiö ja soma pieni eksottinen soppi, jossa loihditaan minun keittiön i-ruokaa.