Uusi vuosi, uudet kujeet, niinhän? Vuosi avautuu edessä tuntemattomana, salaperäisenä ja puhtaana kuin vastasatanut lumi...
Elämä kulkee eteenpäin sykleinä. Se on muuttuvaa ja uudistuvaa, koska sen yksi vaade ihmisille on kehittyminen. Arkemme on sitä ylä- ja alamäkien vuorottelua, jossa välillä punnerramme kaikki voimamme kuluttaen eteenpäin, välillä luisumme vauhdilla jonnekin, josta emme tiedä, viekö se takaisin vai eteenpäin....
On aikoja, jolloin olemme aktiivisia, teemme päätöksiä ja toimimme. Meillä on päämääriä ja tavoitteita, joita kohti pyrimme. Asioita tapahtuu. Se miksi, mitä, tai miten asioita teemme on jokaisen henkilökohtainen asia...
Pysähtyminenkin on tarkoituksenmukaista. Tarvitsemme taukoa sulatellaksemme aiempia kokemuksiamme. Lepäämme, keräämme voimia. Tarkastelemme elämäämme suvannon suomassa rauhassa, teemme välitilinpäätöksiä. Kaivaudumme tuttuun ja turvalliseen elämäämme, juutumme kiinni mukavaan ja helppoon...
Joskus käy niin, että kun on aika mennä eteenpäin, emme haluakaan heittäytyä elämän virtaan, vaan pidämme tiukasti kiinni niistä asemista, joissa olemme. Luopuminen on raskasta, irti päästäminen on pelottavaa...
Elämä on kuitenkin ankara. Se vaatii jatkamaan matkaa. Ensin se tönii lempeästi, kuiskaa kehoituksiaan korvaan, mutta jos emme ole halukkaita tottelemaan, meitä ravistellaan tiukemmin. Tarvittaessa elämä käyttää kovia otteita ja jopa pakkokeinoja kunnes annamme periksi ja lähdemme liikkeelle....
Omassa elämässäni uudistuksen ja muutoksen ovi on jo raollaan. On täydellistä sattumaa, että se ajoittuu uuden vuoden alkuun. Yli 11 vuotta kestänyt hyvin raskas prosessi on tullut päätökseen. En ole muutosta vastustanut, päin vastoin, olen siihen pyrkinyt, sitä kiirehtinyt ja elämältä rukoillut. Mutta elämää ei voinut hoputtaa, tässäkin asiat kypsyivät lopulta omalla painollaan.
Voin vain toivoa, että olen oppinut menneestä, että osaisin hyödyntää opittua, että en toistaisi vanhoja kaavoja... Ja että näkisin ja kuulisin paremmin elämän viestejä, ihmisiä ympärilläni, maailmaa ja maailmankaikkeutta. Että viisautta olisi edes hitusen verran enemmän....
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Virtuaalielämä Vanhan Haamun blogissa on päättynyt. Täällä siipiään levittelevä kurki koettaa löytää ilmavirtoja noustakseen lentoon. Tervetuloa blogiini kaikki vanhat ja uudet ystävät! Toivon, että välillemme syntyy virtuaalivuorovaikutusta, joten kommentoikaa, ystävät!
19 kommenttia:
Tänne siis olet siirtynyt, onnea uudelle blogille (näköjään olet jo viime vuoden puolella aloitellut).
Mielenkiintoista matkaa!
Katsoin noita kommentointiasetuksiasi, tänne voi kommentoida bloggeri ja jos on jokin tunnus, mutta ei satunnainen, blogiton ihminen. Asetuksista voit vaihtaa, jos haluat.
Hei, sinä uljas kurki, tervehdin sinua täältä suon laidalta. Saanko tulla selkääsi niin lennetään yhdessä?
ONNEA UUDELLE NIMELLE JA UUDELLE BLOGILLE!
Elämä on sellaista, että joskus on hyvä unohtaa ja hävittää "vanhat haamut". Joskus meidät pakotetaan siihen, joskus muutos ei onnistu vaikka haluaisimme, kuten kirjoitat.
Kirjoituksesi on muutenkin tosi hyvä. Luotaat elämää syvältä ja olet sitä varmaan kokenutkin, mutta jotenkin uskon ja toivon, että nyt alkaisi parempi kausi. Niin minulle ainakin alkoi, en joudu enää taistelemaan paikastani ja itsetunnostani leijonaisen tavoin.
TOIVON UUDELLE PERSOONALLESI JA BLOGILLESI KAIKKEA HYVÄÄ.
Peikko tuli ja tulee taas :)
Oh, olenkohan ensimmäinen kommentoija. Sinulla kun on kommentin valvonta päällä, niin en tiedä vielä.
Tervetuloa bloggeri-bloggaajien joukkoon.
Onnea uudelle blogille, pysyn mukana. Oletko blogilistalla?
Hauska nimi uudella blogillasi ja mukava ulkoasukin! Pistetäänpä vanha haamu naftaliniin ja vaihdetaan uusi kurki tilalle!Tervetuloa uusiutuneena takaisin!
Ps. Vaihda asetuksia siten että vuodatuksestakin pääsee kommentoimaan!
Hih! =)
Tervetuloa bloggeriin! =)))))
Tervetuloa, riemumielin uuteen alkuun, yläilmoihin kurottaen, lentäen, liitäen - sanoilla kiitäen.
Lämmintä ja inspiroivaa tuulta siipiesi alle toivottaa,
Kutis
(Kutua tietysti vähän hirvittää uhkaukset sammakoista suussa, mutta Kutu yrittää nyt ajatella vertauskuvallisesti eikä oikeasti).
Voi ihanaiset, tuli niin hyvä mieli kaikista toivotuksista ja että heti löysitte tänne! Kiitos kaikille, mukavaa, että olette mukana.
Hieman vielä kangertaa bloggerin asetusten kanssa, mutta opin, uskokaa pois! Blogilistallekin, juu, ihan kohta....
Elä huoli Kutis, ne on niitä sanasammakoita, juu nou!
Kivakiva, vuodatuksestakin pääsee nyt mukaan. Monta meitä on näköjään jo liittynykin kurkiauraasi ja löytänyt tämänkin blogin. Minnehän pääsemme lentämään kanssasi?
Löysin tänne.
Hih,kurkiaura, mm! No, toivottavasti tämän blogin kirjoitukset ovat kiinnostavia.
Mukavaa, Obeesia!
Upeasti kirjoitit! Puit rohkaiseviksi sanoiksi mietteitä, joita omassa mielessänikin sekavahkosti pyörähtelee. Vanhoista kaavoista pyristelen itsekin eroon.
Ihanan elämänmakuista siis :) Antoisia kurottautumisia ja suotuisia ilmavirtoja Sinulle! Mielelläni seuraan uudistumistasi ja uudistuisin itsekin siinä samalla...
Kiitos Ruska, sanoistasi.
Olen huomannut, että uudistuminen ulottuu ulkoisiin puitteisiin. Asunnon sisustukseen, tarpeettomien tavaroiden ja kertyneen rojun pois raivaamiseen.
Yritin kerätä voimia tähän työhön jo aiemmin, mutta vasta nyt olen siihen kypsynyt ja kykenevä, se on helppoa.
Ehkä sinullekin käy samoin. Toivon niin! :)
Kaunis ja hieno kirjoitus!
Mukavaa ettei tauostasi tullut pitkää.
Kaima toivottaa leppeitä virtauksia siipiesi alle alkaneelle vuodelle.
Kiitos Mk.Kaima?????
Moi moi!
Ihan hengästyin kun yritin lentää kurjen perään...
:)
Ehkä tätä on ilmassa, itse olen ihan muuttohaukkana, enkä osaa laskeutua minnekään. Kai minun on vielä lennettävä, jotta sopiva oksanhaarukka löytyy...
Heippa. Tämä bloggeri on hieman erilainen, enkä oikein kaikkea toimintaa hallitse/hallinnoi! Siksi huomasin käyntisi vasta nyt.
Muuttohaukkoja ja kurkia... Kevättä on ilmassa! Toivottavasti löydät uuden kotipesän pian. Ilmoittelethan sitten!
Kurki on uljas lintu, minulle se tuo mieleen varhaisnuoruuden, syksyiset sumuiset aamut, kun lähdin kouluun ja kurjet huusivat. Ääni tuli läheisen suon laidalta. Itse tykkään suosta, syksystä, sumuisista aamuista. Ja kurjista. Niissä on jotain ylvästä, haikeaa. Ja sitä, että lennetään aurassa. Ettei ketään jätetä yksin, että on sisäiset säännöt, missä tahdissa mennään. Se on niin hienoa näissä linnuissa, että ne osaavat tämän, että tietävät miten on lennettävä, että jokainen jaksaa matkan rasitukset.
Sinulla on täällä paljon koskettavia tekstejä, paljon samoja kokemuksia, tulee niin paljon omaa mieleen, kun lukee kokemuksiasi ja ajatuksiasi.
Onnea uudelle blogille.
Lähetä kommentti