Planeetta
Kirkkaassa illassa hämärtyvässä
pieni ihminen
ja yksinäinen tähti
kohtaaminen sydämestä sydämeen
Tällä planeetalla
kuusi miljardia ajattelevaa ja tuntevaa ihmistä
luomakunnan kruunua
kuluttaa
kuluttaa
kuluttaa
kaluaa hiljalleen loppuun Äiti Maan antimet
ilman kunnioitusta
unohtaneena vanhat jumalat
ja totuuden
ihminen on vain pieni hiekanjyvä
tai tuulessa kaatuva kuiva heinä
maailmankaikkeudessa
Hämärtyvässä illassa
yksinäinen ihminen
ja sammuva tähti
20 kommenttia:
Kun Linnunradan tuolta puolen katsoo sinistä planeettamme (ainoaa, mistä tähän mennessä on löytynyt elämää), luulisi, että ihminen, luomakunnan kruunu, pitäisi huolta "siskoistaan ja veljistään" ja yhteisestä Maasta.
Niin haasteellinen ja samalla kertaa haikea on runosi ja kuvasi. Ne panevat ajattelemaan, miten voisi elää paremmin: huolehtia oikeista asioista.
Voi kiitos Lastu!
Tuollaisen otsikon edessä tuntuu, että nyt pitäisi löytää väkeviä sanoja, joilla vaikuttaa... Sellainen "Pelastakaa maa"- fiilis! Tuntui, että vaisuksi jäi... Hienoa, että löysit sieltä ajatukseni:)Kiitos!
Hieno runo! Jäin katsomaan kuvaa, jossa yksinäinen ihminen katsoo sammuvaa tähteä hämärtyvässä illassa. Runossa sanoit tuon kauniimmin. Myös sen, miten pieniä olemme maailmankaikkeudessa, tosiaan vain hiekanjyviä. Ja silti kulutamme, kulutamme. Hienosti sanoit "kaluamme".
Pidin runostasi kovasti, ryhmittelit myös sen hienosti.
Kiitos Uuna!
Kuva ei ole paras mahdollinen, kuutamo kuitenkin, mutta oudon värinen.
Bloggeria pitää yhä opetella, nyt en sanut kuvaa jälkikäteen korjattua isommaksi...
Planeetalla - maassa kehitys kehittyy, kuten fraasi kuuluu.
Missä on loppu.Kun kaikki tähdet sammuvat - joskuko.
Ajankohtainen runo. Kuva ja runo olivat yhtä.
Saitpa viritettyä hyvän kuvan sanoin.
Meitä on näin monta ja kaikki ihan yksin. Toivottavasti maapallomme kestää tämän omaan napaan tuijottavien armeijan.
Varmaan me ihmiset voimme sitä kehitystä jarruttaa omalla toiminnallamme, Arleena! Ehkä elämä siirtyy toiseen muotoon jonnekin muualle, tai sitä jo on siellä...
Kiitos, Hannele...
(Sähläsin kuvan ihan liian pieneksi, enkä onnistunut vaihtaa isommaksi...)
Jeps, Ally! Ja lisää tulee koko ajan...
Muutos lähtee omasta itsestä, eli on mahdollinen...
Paha pappi saarnaa itsestään. Saan mennä ensimmäisenä katsomaan peiliin ja hävetä...
Moi
ja kiitos kommentista. Runosi on hieno, mietitty juttu!
Terv. Johan Xray
Kiitos, Johan!
Tässä järjestyksessä; ajatus, tunne, sanat... se miettiminen usein vasta kun on jo julkaissut...
ihailin myös kuvaavia sanojasi.
Kiitos Hannele!
Lukiessani tarinoita, runoja ja melkein kaikkea paitsi veroilmoitusta, visuaalisuus on minulle tärkeää. Hyvästä tekstistä muodostuu mielen sisälle kuvia, oikein hyvä kirjoitus tempaa mukaan kuin filmiin...
On hienoa että koit sanat kuvaaviksi, koen silloin itsekin onnistuneeni...
Surullinen runo, pohtimaan saava. Ihmisten yksinäisyys, maapallomme yksinäisyys.
Tarvittaisiin paljon rakkautta voittamaan yksinäisyys, Sanakehrääjä...
Suuria vastakkainasetteluja, jotka toimivat runossasi. Hiekanjyvänen maailmankaikkeudessa ja silti kaluaa maata, pieni ilman kunnoitusta suurempaa ja pysyvämpää kohtaan. Viimeinen säkeistö on kauniisgti kirjoitettu, sisällöltään hurja ja surullinen.
Kiitos Tuima kommentistasi!
Olen toisaalla kertonutkin, ettei minulla ole oikeasta runojen kirjoittamisesta hajuakaan. Ne syntyvät hyvin spontaanisti ja julkaisen ne blogissa saman tien. Joskus ja aika usein jälkikäteen sitten hävettää niiden kömpelyys tai se, etten ole osannut ajatuksiani konkretisoida sanoiksi. Joskus olen tyytyväisempi.
On hieno tunne, kun ajatus tavoittaa toisen ihmisen ajatukset. Tässä kohtaamisessa olen hyvin nöyrä.
Onneksi maailmankaikkeuden kannalta on yksi ja sama onko ihmistä vai ei. Ihmisen kannalta ei ole.
Kun ihminen kuluttaa jotain, se samalla tuottaa jotain, tuloksena on muutos kulutetusta tuotettuun.
Ylen viisas on Peikkonen! Meille eikä maailmankaikkeudellekaan ole sama, onko Peikkoja vai ei!
Linnunaivoillani yritän ajatella, mitä ihminen tuottaa kuluttaessaan...
Tulee mieleen kaikenlaista....
Kohtaamisia...
Kukkuu - henkisä ollaan, on ollut hidasteita, ei esteitä.
Tiedän kyllä yhden Granen Roista. Sekin on Lapissa.
Lähetä kommentti