lauantai 31. tammikuuta 2009

Kuvahaaste

Oh-show-tah hoi-nen-ne, eli Harmaasusi Kaamasen selkosilta haastoi mukaan kuvameemiin.

Tässä ohjeet:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Valitse neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Tällainen kuva oli neljännen kansion neljäntenä. Se on otettu jouluaattona Hietaniemen hautausmaalta, jonne tein hyvin tunnepitoisen "pyhiinvaellusmatkan" äitini isän haudalle.

Edellisen kerran kävin tällä samalla haudalla sytyttämässä kynttilän äitini kanssa jouluaattona vuonna 1967. Kävimme tuolloin myös Malmin hautausmaalla sytyttämässä kynttilän äitini äidin haudalle. Nyt tuon haudan risti on poistettu kun vuokrasopimus on päättynyt. Mieleen on jäänyt, että bussit eivät aattoiltana kulkeneet ja ihmiset jonottivat kovassa lumituiskussa taksia jopa tunnin.





Koska haaste on jo kiertänyt jonkin aikaa, en lähde haastamaan ketään erityisesti vaan toivon, että lukijat ottavat haasteen vastaan omaehtoisesti.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jouluaattona haudalle... täällä katsovat Aku Ankkaa.

Crane kirjoitti...

No niinpä, Hannele! Taitaa Aku olla nykypäivän jouluperinnettä.
Ehkäpä täällä pohjoisessa tuo haudoillakäynti on vielä enempi voimissaan...
Kaipaan kyllä aikoja, jolloin Jouluksi ja Pääsiäseksi kaikki hiljeni, edes yhdeksi päiväksi.

Anonyymi kirjoitti...

Crane, tosi, kyllä pitäisi ilman kaupassa käuntejä olla edes yksi päivä vuodessa...

nimimerkki
Kauppiaan tytär

isopeikko kirjoitti...

Maallinen katoavaisuus on niin kaunista vaikka samalla surullista.

Crane kirjoitti...

Niin, Peikkonen.
Hieman ristiriitaisin tuntein ajattelen näistä ihmisen merkeistä vainajille. Sankarihaudoilla kunnioitetaan sodassa henkensä antaneita ja saavutettua rauhaa...
Ymmärrän toki tämän muistomerkin sanoman ja kaikella kunnioituksella itsekin tuossa seisoin. Luulen kuitenkin, ettei ihmistä ole tarkoitettu merkein palvottavaksi.
Merkittävät henkilöt jäävät muistoihin ja tarinoihin elämään....

Lastu kirjoitti...

Kiitos kuvasta.

Kun mietin lapsuuteni jouluja, muistan aattoillan hiljaisen kävelyn lumisateessa hautausmaalle. Koskaan ei tullut mieleen jäädä pois, sillä hiljaisessa vaelluksessa oli "ihana on sielujen toiviotie" -tunnelmaa.

Vai kultaako aika muistot...? Jospa odotin sitä, että haudalla käynnin jälkeen tulee joulupukki :)

Crane kirjoitti...

Kas, jonnekin haihtui taas vastaukseni sinulle, Lastu!

Minulle jouluinen hautausmaa kynttilämerineen ja tunnelmineen tuli tutuksi ja tavaksi vasta pohjoisessa. Lapsuuten se ei kuulunut, sukulaiset oli haudattu Karjalaan.
Mutta se lumen sataminen hiljalleen hiljaisessa ympäristössä toi tuon saman hartauden tunteen, kuin sinunkin kokemasi!

Celia kirjoitti...

Lisää kuvahaasteita täällä: http://solmukohtia.blogspot.com/2009/02/hyva-uutinen-rinnakkaistodellisuus.html.

Crane kirjoitti...

Kiitos haasteesta Celia. Vastailen viikonloppuna!

Anonyymi kirjoitti...

Kuvan ääressä minäkin pääsin mukaan pyhiinvaellusmatkalle. Jotakin pysäyttävää ja hiljentävää tässä on.