lauantai 22. tammikuuta 2011

Kun aurinko paistaa risukasaan...


Vihdoinkin! Pitkän ja pimeäksi käyneen sydäntalven jälkeen maailmaan on ilmaantunut valoa. En tarkoita pelkästään luonnossa ja maisemassa tapahtuvaa valostumista, kun aurinko kiipeää päivä päivältä korkeammalle taivaankannella ja päivä pitenee.  Ihanaa on ravistella murheen musta mieli ja huolten taakka omiltakin hartioilta ja kääntää katse päin elämää ja valoisampaa tulevaisuutta....

Tunnustan, että vaikka lokakuussa työttömäksi jäätyäni uskoin asioiden jotenkin järjestyvän, niin  joulun alla oli jo vaikeaa löytää lohtua "elämä kantaa" - katsomuksesta. Laskuja alkoi kertymään pöytälaatikkoon ja tämän kodiksi tarkoitetun asunnon pitäminen alkoi näyttämään mahdottomalta. Vanha tuttu masennus iski kimppuun ja nakerteli iljettävillä hampaillaan ilon kirkkaat värit elämästäni.
Avoimia työpaikkoja ei kotikaupungissa vain ilmaantunut ja lopulta aloin katsella pääkaupunkiseudun työpaikkailmoituksia. Vuoden vaihteessa laitoin hakemukset muutamaan todella mielenkiintoiseen, vakituiseen paikkaan ja sainkin kutsun haastatteluun... Se sujui niin positiivisissa merkeissä, että sain heti kuulla olevani vahvoilla paikkaan. Olin innoissani ja koska jo aiemmin olin harkinnut muuttoa pääkaupunkiseudulle, olin henkisestikin valmis muutokseen. 

Joskus elämä tuntuu nauravan röhönaurua ihmiselle.  Ihmispolo saa rypeä murheen mustissa syövereissä ja sitten kun onni potkii, se potkii piikkareilla.... Lähes heti  tuon haastattelun jälkeen  sain puhelun, jossa kuulin saaneeni työpaikan kotona Rovaniemellä. Koska työ on määräaikainen, lupasin "nukkua yön yli" ja ilmoittaa päätöksestäni aamulla. Olisi ollut rohkeaa hypätä innostavaan ja mielenkiintoiseen työhön ja muuttaa jälleen kerran elämän suuntaa, mutta valitsin työn Rovaniemellä. Ilmoitettuani päätöksestäni sain jälleen lähes heti puhelun, jossa kutsuttiin haastatteluun toiseen paikkaan, sekin vakituinen, tavattoman kiinnostava työ. .. 
Elämä on...!!!


Olkoonkin, että mieli on ollut maassa monien murheiden takia, mutta olen useasti "laittanut kädet kyynerpäitä myöten ristiin" kiitollisena siitä, että minulla on koira. Olemme tunkeneet säällä kuin säällä ulkoilmaan, tehneet päivittäin pitkiäkin lenkkejä ja haukanneet aimo annokset raitista ilmaa. Olen nähnyt pitkästä aikaa kuutamossa vaaleansinisinä hohtavat hanget, lumotut metsät ja valkeina haamuina loikkivat jänikset. Olen nähnyt auringon hyväilevän keltaisin sormin lumisia puita ja lumikiteiden kiillon ruohonkorsilla.... Olen kuullut lintujen sirkutuksen kuusen oksien alla ja tuntenut pistelevän viiman kasvoillani.... 
Tärkeintä onkin ollut lähteminen....! 

"Nappinokka" on vähitellen ottanut minut emännäkseen ja vaikka vieläkin hetkittäin keskustellan siitä, kumpi on pomo, niin yhteiselo sujuu päivä päivältä mukavammin. Koira osoittaa kiintymystä ja minullakin oli sitä ikävä ollessani reissussa. Onneksi on ollut tämä aika käytettävissä totutteluun ja opetteluun. Voin rauhallisin mielin aloittaa maanantaina työt sillä tiedän, että koirani pärjää...

15 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Ihanaa, että aina löytyy ovi, joka aukenee, jos toiset ovet sulkeutuvat.

jl kirjoitti...

Taitaa olla sinun vuorosi nauttia päivänpaisteesta. :)

mm kirjoitti...

Pupu etsii omaa kotia- kirjassa on lause: Kevätpä kevät sanoi murmeli ja oli kevät...
Koirasi löysi oman kodin. Työpaikkasi löysi sinut. Ja oli kevät :)

Crane kirjoitti...

Sappas muuta, Susu...sittenkin, vaikka ei aina jaksa uskoa....

Ah, jl...rohkenen uskoa , että on:D

Oi, minäkin muistan tuon lauseen, mm...
Huomaan, että käänteinen ajattelu saa asiat näyttämään suuremmilta ja tärkeämmiltä...Kiitos!!!!

aimarii kirjoitti...

Miten mukavaa! Kaikella on tapana järjestyä ennemmin tai myöhemmin. Elämä osa olla yllättävä myös aurinkoisuudellaan. Onneksi olkoon sinulle.

Crane kirjoitti...

Kiitos, aimarii! Joskus on pakko katsoa pimeää, jotta näkisi valon!

Obeesia kirjoitti...

Hienoa! Koti pysyy Rovaniemellä ja saat uuden työn. Ehtii sitä etelään myöhemminkin, jos tulee sellainen olo, että lähteä pitää.

Kaikkea hyvää toivon elämääsi.

Mk kirjoitti...

Asioilla on tapana järjestyä.
Ehkä raskaan syksyn jälkeen tarvitsitkin ne kuutamokävelyt ja hengähdystauon työelämästä.
Onnea, ja mukavaa alkua uudessa työssä!

Crane kirjoitti...

Kiitos Obeesia! Totta, nyt on aikaa harkita...!

Kiitoskiitos Mk!
Tarkkaan ottaen kuutamokävelyt ovat olleet hyvin voimaannuttavia...ne palauttivat myös elämästä nauttimisen perusasioihin; murheidenkin keskellä tarvitaan hyvin pieniä asioita, joista voi iloita ja nauttia!...

isopeikko kirjoitti...

Metsässä onkin hyvä. Sieltä saa ottaa voimaa ja jaksamistakin mukaansa niin paljon kuin haluaa.

Crane kirjoitti...

Metsä on taikapaikka, Peikkonen!

Ina kirjoitti...

Onnea uuteen työhön!

Nils- Aslak kirjoitti...

Lapin ihmisellä on parempi olla siellä Lapissa, tänne etelään kannattaa muuttaa vain pakosta. Olen asustellut jo 25 v Espoossa, mutta oudolta näyttävät vieläkin lantalaisten touhut.

Lastu kirjoitti...

Onnea työpaikan johdosta! Kevättä!

Ruska kirjoitti...

Ihanaa :) Kaikki kävi sittenkin kuin elokuvissa. Onnea ja innostusta uuteen työhön!