torstai 4. marraskuuta 2010

Huuto

Runotorstain 183. haaste aiheena !


myrskyn mustassa syleilyssä
otti erämaajärvi omansa
kahden nuoren miehen
hukkumiskuoleman

kuulen

avunhuudot
tuskanhuudot
vaimon, lapsen, äidin, isän
surun rikkoman












11 kommenttia:

Ari kirjoitti...

Surullista!

Ruska kirjoitti...

Niin kamala tapahtuma :( Mutta runosi siitä on hieno, todella koskettava.

Ina kirjoitti...

Järkyttävä tapahtuma. Syvimmän tuskan huuto on usein äänetön.

SusuPetal kirjoitti...

Kuulen huudon runossasi.

Mk kirjoitti...

Järkyttävä uutinen.
Jostain syystä sitä lukiessa tulit mieleeni, pohjoinen on nyt tullut ikäänkuin lähemmäs.

Koskettava runo.
Suru koskettaa varmaan montaa.

isopeikko kirjoitti...

Auts.

helanes kirjoitti...

Ihme juttu, verkkoihinsa sekosivat.

aimarii kirjoitti...

Aivan hirveää. Tuskan määrällä tuskin on rajoja.
Runo välittää mureellisen uutisen niin todellisesti

Tiina Linkama kirjoitti...

Kunpa joku olisi kuullut huudon silloin - nyt se kaikuu tyhjänä surun käytävissä.

Crane kirjoitti...

Nuorten ihmisten elämän päättyminen tällä tavoin, äkillisesti pysäyttää. Ei oikein ole sanoja....
Pystyy ainoastaan kuvittelemaan, mitä omaiset käyvät läpi...

erikeeper kirjoitti...

Traaginen runo ja monelle tosi.