sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Lapin syksy...

Joka aamu avaan ikkunat ja parvekkeen oven antaakseni raittiin syysilman virrata asuntoon. Viileys ja raikkaus virkistävät vaikka olisi nukkunut huonosti ja väsymys viipyisi jäsenissä...

Ruskaa on odotettu. Viime viikot ovat olleet lämpimiä ja poutaisia. Öisin lämpömittari on pysytellyt reilusti plussalla. Kirkkaat päivät ovat antaneet odottaa itseään, eikä maisema ole värjäytynyt ruskan kirkkaisiin keltaisiin ja punaisiin. Lehtiruoste on ruskistanut puiden lehdet jo kesän lopulla rumiksi, muutama reipas tuulinen päivä on riipinyt osan lehdistä ja pihapiirissä jotkut koivut seisovat alastomina. 

Pakkasöiden tullessa vain varvikot voivat vielä värjäytyy ruskan väreihin. Säätiedotus on kuitenkin luvannut Etelä-Lappiin ensi viikoksi sateita jokaiselle päivälle. Vaikkei yhtään innosta miettiä, miten työmatkoille pukeutua, niin sienestäjä sisälläni iloitsee. Keltavalmuskat odottavat vielä poimijaa...






Taivas on raskaan harmaan pilvistön peittämä ja kostea utu imee maisemasta loputkin värit ja muodot. Silti, metsästä ei malttaisi pois lähteä, kun sinne on itsensä saanut vietyä. Tai tässä tapauksessa koirahan se emäntänsä  sinne kiskoo. Metsä tuoksuu vain niin hyvältä näin syksyllä. Ei vielä kuolleelta, ei mätäneviltä lehdiltä, vaan neulasilta, puulta, sammalelta ja tuoksuheinältä... 

Voi kun tuon tuoksun voisi liittää blogiin, kaikille nuuhkittavaksi:)

4 kommenttia:

Hanneles bokparadis kirjoitti...

Hienoa. Mies tuli juuri kotiin, vaeltanut Sarekissa pojan kanssa.

Tiina Linkama kirjoitti...

Ja kyllähän sinä liititkin! Ainakin tältä koneelta lehahti ihana raikas puhdas tuoksu!

isopeikko kirjoitti...

Lapissa tuoksuu ihan erilaiselle, tunturille :)

Marjattah kirjoitti...

Hyvää tekee sielulle nuuhkaista syvään Lapin raikasta ilmaa. Koiruus on mainio kaveri, se tietää mikä on emännälle hyväksi.