maanantai 27. kesäkuuta 2011

Tuntsalla...

 Enpä muista milloin olisin viettänyt näin mukavaa Juhannusta! Mistä lie vanha ystävättäreni saikin ajatuksen, että lähtisimme "erämaihin" viettämään vapaita, pois yleisestä hulinasta ja melusta!
Joka tapauksessa idea oli kerrassaan loistava ja toteutus -jos mahdollista- vieläkin parempi....!

Mökki vuokrattiin Metsähallituksen varaamosta. Siinä oli tupa ja sauna, kaasuliesi, muttei sähköjä, eikä vesijohtoja...

Saunavedet kannettiin joesta melkoisen jyrkkiä askelmia pitkin, mutta kun homman teki kerralla kunnolla sai saunoa joka ilta huolettomasti. Nappinokka tietenkin oli innokkaana mukana touhussa....


Ihastelimme luonnon kauneutta ympärillämme. Olimme tarpeeksi kaukana "ihmisten ilmoilta", ettei tavanomaista juhannusörvellystä tarvinnut kuunnella ja kalamiehiä ajeli hiekkatiellä autoillaan harvakseltaan... Seuraa meille tekivät rantasipiparisko, joak koetti joka aamu houkutella meitä - ja etenkin Nappista pois poikasensa luota.... Nappis taas puuhasteli varsinaisen myyräarmeijan kanssa onnistumatta pyydystämään ainuttakaan... Muuten näimme kapustarintoja ja keräkurmitsoja, riekkoja, kotkia, koppeloita, keltavästäräkkejä, lapinharakan, isokäpylinnun ja vaikka mitä kaikkea muuta....



Kukat kukkivat runsaina. Olisi hyvinkin voinut kerätä juhannusyön taikoja varten sen seitsemän sorttia tyynyn alle, mutta kun ei tässä nyt enää olla sulhastenodotteluiässä, niin tyydyimme vain ihailemaan  mm erittäin runsaina teiden reunamilla kukkivia kissankäpälöitä. Ilmeisesti ilmanala on tuolla erämaissa niin saasteetonta, että kissankäpälä siellä menestyy.... Näimme myöskin runsaina kukkivia maariankämmeköitä ja kaarlenvaltikoita....


Juhannusaattona sää oli jo epävakainen; välillä satoi runsaasti, välillä taas paistoi suorastaan kuumasti.  Teimme patikkaretken läheisen vaaran laelle, josta ihailimme upeita tunturimaisemia. Päätimme jo tulla uudelleen valloittamaan Sorsatunturia tai patikoimaan UKK-reitille...


Tällä alueella on riehunut laaja metsäpalo joskus 60-luvulla. Sen merkkejä saattoi yhä nähdä luonnossa.  Vaaleanvihreiden mustikanvarpujen keskeltä irvisteli mustia kantoja kaikkialla. Kannoilla oli kummallisia muotoja ja nokiset läiskät niiden kyljissä olivat  kuin menninkäisten salaisia karttoja... 



Ei meitä sateetkaan haitanneet. Juhannuspäivä oli lepopäivä, nukuimme, lueskelimme ja söimme pihan grillissä  valmistettua ruokaa.  Pilvimuodostelmien vaihteluja oli hauska seurata. Melkein kuin lapsena, kun makasi pellon pientareella ja näki yli lipuvissa pilvissä linnoja, ritareita j alohikäärmeitä....

Sääskiä oli paljon, mutta niiden häädössä oli apuna ohvit ja varsinaiseksi hyttysenpyytäjäksi öisin muuntunut  Nappis, joka napsi suuhunsa yössä iniseviä kiusankappaleita ... Tosin oli pikkuisen vistoa siinä yön hiljaisuudessa kuunnella alati toistuvaa klopsahdusta ja maiskahdusta, ääntä joka syntyi koirulin napattua hyttysen suuhunsa. ..

Paluu arkeen on yhtä ankeaa kuin aina! Unirytmit ehti mennä sekaisin ja nytr nukuttaisi aamusta, mutta illasta ei uni tule millään. Toisaalta, oli mukava olla reissussa, mutta mukava oli taas palata kotiinkin!


10 kommenttia:

Mk kirjoitti...

Ihanaa kun on tuollainen, samanhenkinen ystävä.
Huokaisen taas vain että aivan täydellistä.

Crane kirjoitti...

Niin, muutakin yhteistä kuin nimi....:)))
Tämä ystävä on kyllä ollut anteeksiantamattoman aikaansaamaton täällä blogissa...on niin pikaisia nämä hetket, jolloin ehtii ja jaksaa! Onneksi sentään lyhytsanainen naamakirja pitää henkeä yllä:)

Ruska kirjoitti...

Hiano loma :) Hyvän paikankin olitte valinneet.
Sangem tuttua tuo ääni, kun koiran suu loksauttaa hyttystä kohti :)

♥ Hannele kirjoitti...

Rentouttavan näköistä.

Arjaanneli kirjoitti...

Hienoa kun on hyvää seuraa, ihana möksä ja kauniit maisemat.!

aimarii kirjoitti...

Aivan upeat puitteet kaikin puolin juhannuksellasi. Tuollaisessa maisemassa mieli ja kroppaa lepäävät ja ystävän seurassa hyvä olla.
Kuviesi maisemat ovat minulle myös erittäin mieluisia.

mm kirjoitti...

Tunnelmanne siirtyi lukijoille asti: Rauha.
Ja nuo hauskat yönapsahdukset :)

isopeikko kirjoitti...

Aika peikkoisia maisemia. Olettekohan te kohta peikkoja :)

Celia kirjoitti...

Teillä on ollut ihana juhannus luonnon keskellä. Omani vietin kaupungissa, kerrostalossa lapseni kanssa, omanlaiseni. Hiljaista oli täälläkin, kun ihmiset ympäriltä olivat kaikonneet luonnon helmaan. Hiljaisuutta oli miellyttävä kuunnella.

Hyvää loppukesää. :)

Obeesia kirjoitti...

Voi, kun olisin voinut olla mukana!