sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Muistolause

Elvi-tädin muistolle;












Polku joka mutkittelee
vihreiden metsien varjoista
viimojen silittämiä katuja

Kesäisen aamun leppeä valo kutsuu
väsynyttä matkaajaa;
lepää rauhassa

7 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Vesi virtaa, aina alusta loppuun...

Crane kirjoitti...

niin, Isopeikko, olisi voinut verrata elämää viratavaan veteenkin...

kuva ei ole paras mahdollinen aiheeseen.....

Mk kirjoitti...

Kuva sopii hyvin.
Virta, ja elämä, jatkaa kulkuaan.
Me kuljemme mukana hetken aikaa.

Crane kirjoitti...

Totta Mk....

Halusin kirjoittaa omanlaisen muistovärssyn, sain huomata, kuinka vaikeaa se on...

jl kirjoitti...

Crane, on vaikeaakin kirjoittaa muistovärssy mutta eikö vain tunnu hyvältä sanoa omin sanoin? Omalta.

Elämä jatkuu.

Crane kirjoitti...

jl, totta! on vaikea löytää oikeat sanat ilmaisemaan oleellisimman... olen lukenut loputtoman määrän valmiita värssyjä, eikä mikään tuntunut sopivan...

mm kirjoitti...

Kutsuva leppeä valo tuntuu armolliselta...