perjantai 8. tammikuuta 2010

Identiteettikampaus...

Ihanaa, olen jälleen minä, ihan minä itse. Itseni näköinen. Lyhyttukkainen. Ja tyytyväinen.

Mikähän kumma saikin taas luulemaan, että pidemmät hiukset olisivat paremmat? Naisellisemmat? Helpommat?

Alkuperäinen syy hiusten kasvattamiseen oli rahan puute. Työttömänä ja peruspäivärahalla sai tasapainoilla, että rahat riitti elämiseen, joten kampaajalla käyntiin ei ollut varaa! Ennen palkkatyön alkua hiukset ehtivät jo kasvaa aika tavalla ja aloin kuvitella, että kasvattamalla niitä lisää voisin laittaa ne siististi kiinni tai peräti naisellisille nutturoille... Mitä minä oikein kuvittelin!

Hiukseni ovat hyvin ohuet, suorastaan veltot ja taatusti piikkisuorat, vaikka niiden määrä onkin (vielä) runsas. Eivät ne pysy kauniisti kiinni, eikä vaivalla väännetty kihara kestä, etenkään kosteammalla säällä, tuntia kauempaa... Enkä minä jaksa papiliotteja, kihartimia tai suoristusrautoja joka armainen aamu, eikä minulla ole aikaakaan.... Varsinkaan nutturoiden väsäämiseen...

Kun nyt katson peiliin, tajuan yllättäen, että minua onkin vaivannut identiteettikriisi koko hiustenkasvatusoperaation ajan. Olen ollut tavattoman tyytymätön ulkoiseen habitukseeni ja vaikka siihen liittyy muutakin, kuten runsaat liikakilot, alaspainunut ryhti ja jäykistyneet nivelet sekä kasvojen syvenevät uurteet, on hiusten pituus niistä ollut ehdottomasti suurin tekijä.

Kuvittelinko kenties nutturan myötä pukeutuvani myös jakkupukuihin ja näyttäväni asiallisen viralliselta?... Huh! Pois sellainen minusta!

Nyt koen olevani(jos unohdetaan ne liikakilot, alaspainunut ryhti....) ehjempi, oma itseni. Lyhyt, räväkkä ja helppo kampaus on selvästikin sinut persoonani ja identiteettini kanssa!

Kokemuksen kautta viisastuu!

6 kommenttia:

mm kirjoitti...

"Oma itseni" on parasta ja kauneinta, mitä voi olla!

Hannele kirjoitti...

Minun ohuet suomalaist hiukseni eivät saa olla liian luyet.. Onkon kampaajanai persialsinen mies, hän pitää hiuksiani ihan pehmeänä silkkinä.

Hannele kirjoitti...

(pitäisköhän käyttää tavauskontrollia :)

isopeikko kirjoitti...

Hyvi oivallettu :)

Marjattah kirjoitti...

Tiedän tunteen: tukan pitää sopia omaan sielunmaisemaan. Silloin vilkaisu peiliin nostaa suupielet parempaan asentoon :)

aimarii kirjoitti...

Tietämättäni olen ollut samassa venessä kanssasi. Siis sinä se toinen olet ollut, mutta nyt hypähdit pois!Hyvä sinä, kun pystyit päätökseen.
Minun tukkani vaan kasvaa ja nuukuuttani en ole käynyt aihoihin kampaajalla. Palmikoin tukan ja tavallaan olen tyytyväinen, kun vilkaisen peiliin. Sisimmässäni ehkä kaipaan lyhyitä hiuksia.
Tsemppiä sinulle!