sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Sininen ja valkoinen

Runotorstain 151. haaste





Sininen ja valkoinen


käytävän kirkkaaksi vahatulla lattialla hitaasti liikkuvat jalat
niin kovin hauras vanhus
nojaa keppiin
käsillä joissa elämän parkitsema sitkas nahka, nahkan alla sinertävät suonet joista
veri valkoiselle hangelle kerran
valui värjäten
vapauden värin
sinivalkoisen


ei väistänyt ei paennut
vaan oli valmis uhraamaan kaiken: hengen
antamaan edestä isänmaan vapauden ja tulevien sukupolvien
meidän



Hyvää Itsenäisyyspäivää!

5 kommenttia:

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Tässä on hieno viesti sisällä.

Demetrius kirjoitti...

Koskettava runo.

Crane kirjoitti...

Kiitos Hukka! Ajattelin, että tulee sanomista aiheen ja sisällön takia, kun ovat aika loppuun käytettyjä. Mutta toisaalta; kuvasin elävää ja olevaa..

Kiitos Demetrius!

Marjattah kirjoitti...

Aihe ei ole loppuun käytetty, niin kauan kuin yksikin, joka oli siellä jossakin, elää ja muistaa. Runosi muistuttaa siitä todenmakuisesti.

aimarii kirjoitti...

Ei ole minunkaan mielestäni aihe loppuun kulutettu. Ei ollenkaan.
Kaikki kunnia sotiemme veteraaneille. He antoivat arvokkaimman lahjan maallemme ja meille.
Runoilit kauniisti sinivalkoisesta.