Koko viime viikko meni muuton merkeissä, hitaasti mutta varmasti. Vieläkin nurkissa kurkkii pahvilaatikoita ja pussukoita, joiden sisältö on katsomatta. Toisaalla ovea kohti etenee vana toisia laatikoita ja pussukoita menossa varastoon, kunhan sellainen löytyy. Kas kun tässä talossa varastot ovat kokoa postimerkki, ja tämän asunnon sellainen on jo kattoon saakka täynnä. Mutta no, ei hätää...
Nythän minulla on tilaa. Lattiapintaakin kuin Onnelan tanssilattialla. Matotkin on tempaistu lattialta pois, muttei ihan tanssimistarkoituksessa.... Kaikki esteet on poistettu kainalosauvoilla toikkeroivan lääketokkuraisen asukkaan turvallisuuden takia...
Tässä syy:
Maanantaina suoritettu jalkaleikkaus (katkaistu ja asentokorjattu jalkapöydän luu, poissahattu vaivaisenluu) hidastavat toistaiseksi tanssihaluja, mutta kunhan tästä on toivuttu ja toinenkin räpylä korjattu, niin aivan varmasti tanssikin maittaa...
Oli muuten mukava vappuaatto. Käytiin parissa baarissa olusilla ja päätettiin ilta ystävättären kotona nakkeja syöden ja kuoharia juoden... Eipä ole tullut Vappua juhlittuakaan viimeiseen 30 vuoteen. Ihanassa kevätyössä oli suorastaan suloista kävellä uuteen kotiin.
Ja nyt sitten; elämä jatkuu...
Lisäys:
Olipa hauskaa saada Utukalta kunniamaininta, jossa väitetään, että tässä blogissa on aivot! Itse aina välillä epäilen asiaa ja monasti olen toivonut "vaihtopäätä", jossa olisi tuoreesti toimivat aivot sekä lisää muistikapasiteettia...
Tässä siis hyvä lisä. Ja mielelläni aivotoimintaa arvostavaa kunniamainintaa eteenpäin laitan. Monilla se jo on, kaikki sen ansaitsevat, tässä vain muutama mainittuna:
Muistaako kukaan
Celia
mm
Varamussalo
arjaanneli
11 kommenttia:
Siis muutto ja jalka paketissa? Huh. Sitkeä sissi!
No, ensin muutto ja sitten pakettijalka..sentään joku järjestys (hih) elämässä...
Oops! Mutta huonomminkin voisi olla. Ehdottomasti parempi , että pää on kunnossa vaikka jalat reistailee, eikä päinvastoin ;-) Saamasi huomionosoitus sen vahvistaa!
Lämmin kiitos myös Varamussalon kannustamisesta.
Muuttaminen jalka paketissa on kunniamaininnan arvoinen uroteko. :)
Kiitos muistamisesta. :) Nyt voinkin laittaa vara-aivot käyttöön aina, kun taitan omat narikkaan lepuuttamaan. ;)
Ehdottomasti, Marjatta... Siinä tärkeysjärjestyksessä. Toisaalta, tässä joutuu huomaamaan, että jalattomuuskin on hankalaa...
Ilo on kokonaan minun puolellani!:D
Totuuden nimissä, Celia, miniän suurensuurella avustuksella muutin ja miniän avulla tässä nytkin keplottelen...
Tämän blogiaivoituksen voikin ajatella monella tavalla!
Onkin hyvä kulkea hiljakseen uudessa kolossa että oppii tuntemaan sen kunnolla eikä sekään heti säikähdä uutta asukasta :)
Kiitos kauniista aivoituksestasi.
Hyvin ajateltu, Peikkonen!
Ollos hyvä, mm ja kiitos itsellesi!
Voi voi! Tiedän, että vaivasenluun leikkaus ei ole ihan kivutonta...
Olin opiskeluaikana katsomassa operaatiota, ja toimenpiteeseen tarvittiin enemmän puusepän työkaluja kuin kirurgin pelejä.
Lastut lenteli ja kalke ja kolke saivat jalat hetkellisesti lötkähtämään. Onneksi oli viisas hoitaja joka näki kalpeuteni :)
Kiitos!
Hienoa että ne aivot löytyvät edes jostain...
Äläkä välitä, minulla on vielä varastossa 8 v sitten pakattuja tavaroita.
Jos sattuisi joskus tarvitsemaan.
Komea jalka kerrassaan, toivottavasti tulee pian kuntoon!
No arvaas, Arjaanneli, miksi halusin mieluimmin nukutuksen kuin puudutuksen..:) En olisi pyörtymättä pystynyt kuuntelemaan tai monitorista katsomaan.... Onneksi ymmärtävä hoitaja!
Joo-o, Mk! 6 viikkoa ylipainon kuljettamista kainalosauvoilla... Ollaan toiveikkaita!
On tuo varastoiminen kumma juttu! Vaikka kuinka ajattelisi luopuvansa...
Lähetä kommentti