Oivallus

Runotorstain ja Valokuvatorstain 133. haaste: Ahaa







Oivallus

Lapsen silmin lapsen maailmassa lapsen korkeudelta katsottuna
koppakänniäisen kuoren kiilto
emin luotin täydellinen tarkoituksenmukaisuus
taivaan heijastus poimulehden kastepisarassa
on niin helppo havaita

miksi kasvoin niin isoksi
jäykkäselkäiseksi
kadotin kosketuksen pieneen ja kauniiseen?

Kärty haisee...

Jälleen perjantai! Ruikuttaminen ei ole vähääkään viikossa vähentynyt! Päinvastoin!

Tuskin olen konetta aukonut muuhun kuin laskujen maksuun. Edelleen blogienlukukierrokset tekemättä, sori ystävät! Makoilen sängyllä turhanaikaisia sisustus-, remontti-, ja ruokaohjelmia apaattisena tuijotellen.

Alkuun olin paljon innokkaampi köpöttelemään keppien varassa ympäriinsä. Kunnes hartiat kipeytyivät ja alaviistossa roikkuva jalka turposi triplakokoiseksi... Nyt liikkuminen pääasiallisesti rajoittuu sängyn ja vessan välille. Pyörätuolilla. Flunssa on vienyt voimat niin, että pienikin ponnistelu saa märsyämään...

Ja eiväthän ne vastoinkäymiset tietenkään ole loppuneet.

Olen ollut hieman alamaissa koska en saanut isännöitsijältä lupaa siirtää suuria vaatekaappeja, jotta asumistilasta olisi tullut toimivampi. Lisäksi kiellettiin asentamasta liesituuletin, koska sen poistamien jättää rumat jäljet asunnosta pois muuttaessani. Jos tähän uskoisin, en saisi kiinnittää seinille hyllyjä ja taulujenkin ripustaminen voidaan kyseenalaistaa.... Vain, koska asuntoon on tehty kymppitonnin remppa!

Pojan perhe asuu yhden asunnon päässä ja on ollut hauskaa, että lapsenlapset ovat pyörähdelleet mummon puolella ja vastaavasti mummon ruokahuolto on pelannut naapurissa. Vaan alkuviikosta naapuriasunnossa yksin asuntoon jäänyt koira onnistui avaamaan vesihanan ja vettä valui lattialle koko iltapäivän, ennenkuin vahinko havaittiin. Ja voitte arvata, mitä siitä seurasi! Asuttuani nyt vajaan kuukauden tässä asunnossa joudun kolmeksi kuukaudeksi evakkoon. Samoin joutuu pojan viisihenkinen perhe lähtemään muualle asumaan. Hiphurraa!!!

Tässäpä sitten pakkaillaan jalka paketissa uudelleen koko huusholli!....kele!!!!
Kärty haisee!

Perjantaiaamua pessimistin silmin....

Mikään ei saa ihmistä niin pois raiteiltaan, kuin odotuksissa pettyminen....

Kuulinko huokauksen? Ajatteliko lukija, että "hohhoijaa, nyt se taas alkaa"? Siellä se peruspessimisti on taas vauhdissa?

Niin, pakko myöntää, että nuoruuden idealistista ja ylioptimistista on iän ja kokemuksien kautta tullut aikamoinen pessimisti. Mutta huono aamu on huono aamu, vaikka mikä olisi. Ja odotuksissa pettyminen on karvasta, vaikkei olisi taivaita hipovia odottanutkaan....

No, tänä(kään) aamuna en löytänyt "Palkisen Päiväkäskyä", eli Lapin Kansaa roikkumasta postiluukusta. Kahden viikon sisällä jo neljäs kerta. Olen sentään lehtitilaukseni maksanut, joten reklamaatio on tarpeen. Tässä mielentilassa mietin, kykenenkö oikeaoppiseen, rakentavaan kritiikkiin. Sitähän itse niin innokkaasti peräänkuulutan kaikessa ja kaikkialla... Joka tapauksessa voin vain todeta, ettei rutiinien rikkoutuminen heti aamusta tee hyvää!

Lehteä tai ei, laitoin aamupalaa ruumiini vahvistukseksi. Eilen koko päivän liikkeellä oltuani jalka turposi mahtavaksi ja sitä särki ja poltteli siihen malliin, että oli unen saamiseksi pakko nauttia Buranat ja Panacodit. Niistä tokkuraisena ja pahoinvoivana päätin tehdä kunnolliset voileivät ja täräyttää pannukahvit. Miten ollakaan, kahvi kiehahti hellalle. Tyydyin siis pikakahviin. Istuin silti suht tyytyväisenä pöydän ääreen, haukkasin leipääni ja... Homeen maku täytti suuni! Yök!

Voisinkohan kömpiä sänkyyn, nukkua vielä muutaman tunnin ja aloittaa päivän uudelleen?

Aamuni pelasti tämä; Vallaton Mummeli antoi blogilleni tällaisen lämminhenkisen tunnustuksen! Kiitos! Tästä ammennankin hyvää mieltä ei-niin-hyvin-alkaneelle päivälle!




Laitetaanpa kiertoon seuraavin säännöin:
1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa) joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Rakastan lukea monia blogeja (vaikka viime aikoina en ole aktiivisesti niissä vieraillutkaan, sattuneesta syystä) ja siitä paljoudesta on aina yhtä vaikeaa jakaa huomionosoituksia vain muutamille. Tässä kuitenkin muutamia:

Utua
Pitkospuu
Hanneles Paradis
Arjaanneli
Jokivarren Maaretta

Ennen ja nyt

Runotorstain 132. haaste; ennen - nyt


Ennen

Sikarikkaat aristokraatit hienosto
papisto kauppiaat talolliset
työläiset piiat rengit
köyhät kurjat ja muu rupusakki
Tässä järjestyksessä

Mikä on muuttunut?

Nyt

Sikarikkaat liikemaailman menestyjät
yrittäjät väliportaan pamput pikkuvirkamiehet
konttorirotat myyntimiehet duunarit
työttömät köyhät ja muu rupusakki
Tässä järjestyksessä

Onko mikään muuttunut?

Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy
säätyyn ja syntyperään katsomatta

En se ollut minä

Runotorstain 131. haaste; Kaksoisolentoni




Vartalo villisti keinuen tanssilattialla
ripsivärit poskille levinneenä
silmät ummessa hurmioituneena musiikista ja niin juopuneena viinistä
ettei aamulla muistanut kenen vierestä heräsi

En se ollut minä

Silmissä loputon väsymys
kun se tarttui kiljuvaa lasta liian lujasti käsivarresta ja raahasi sen
ulos kaupasta
työnsi autoon ja ajoi lujaa pois

En se ollut minä

Kahden toisensa ohittavan ihmisen pikaisia kosketuksia
kiihkeitä salattuja tapaamisia sivukujilla
yksinäisen petetyn naisen epätoivoista kostoa
silkkaa petosta kaikki

En se ollut minä

Häivähdys peilissä
elämän rypistämät kasvot katkeria juonteita suupielessä
muistot
syyllisyyden ja häpeän polte

En se ollut minä

vaan joku joka näytti minulta
puhui samoja sanoja
toisti virheitäni
eli elämääni

Komeeta on...

.... eikö olekin?

Koko viime viikko meni muuton merkeissä, hitaasti mutta varmasti. Vieläkin nurkissa kurkkii pahvilaatikoita ja pussukoita, joiden sisältö on katsomatta. Toisaalla ovea kohti etenee vana toisia laatikoita ja pussukoita menossa varastoon, kunhan sellainen löytyy. Kas kun tässä talossa varastot ovat kokoa postimerkki, ja tämän asunnon sellainen on jo kattoon saakka täynnä. Mutta no, ei hätää...

Nythän minulla on tilaa. Lattiapintaakin kuin Onnelan tanssilattialla. Matotkin on tempaistu lattialta pois, muttei ihan tanssimistarkoituksessa.... Kaikki esteet on poistettu kainalosauvoilla toikkeroivan lääketokkuraisen asukkaan turvallisuuden takia...

Tässä syy:




Maanantaina suoritettu jalkaleikkaus (katkaistu ja asentokorjattu jalkapöydän luu, poissahattu vaivaisenluu) hidastavat toistaiseksi tanssihaluja, mutta kunhan tästä on toivuttu ja toinenkin räpylä korjattu, niin aivan varmasti tanssikin maittaa...

Oli muuten mukava vappuaatto. Käytiin parissa baarissa olusilla ja päätettiin ilta ystävättären kotona nakkeja syöden ja kuoharia juoden... Eipä ole tullut Vappua juhlittuakaan viimeiseen 30 vuoteen. Ihanassa kevätyössä oli suorastaan suloista kävellä uuteen kotiin.

Ja nyt sitten; elämä jatkuu...


Lisäys:

Olipa hauskaa saada Utukalta kunniamaininta, jossa väitetään, että tässä blogissa on aivot! Itse aina välillä epäilen asiaa ja monasti olen toivonut "vaihtopäätä", jossa olisi tuoreesti toimivat aivot sekä lisää muistikapasiteettia...



Tässä siis hyvä lisä. Ja mielelläni aivotoimintaa arvostavaa kunniamainintaa eteenpäin laitan. Monilla se jo on, kaikki sen ansaitsevat, tässä vain muutama mainittuna:

Muistaako kukaan
Celia
mm
Varamussalo
arjaanneli