Vuosi vaihtuu

Vielä muutama minuutti vanhaa vuotta jäljellä... Pian vuosi vaihtuu perinteitä noudattaen, ilotulituksen paukkeen saattelemana!

Taakse jää muutosten hyvä vuosi. Toivottavasti edessäpäin on yhtälailla hyvä vuosi; mielenrauhaa, iloa ja onnea, kohtuullista toimeentuloa ja terveyttä... Haasteita, vaikeuksista selviämistä...

Täyttä elämää!

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA, YSTÄVÄT!

Joulua!

Kaikille blogiystäville

Ihanaa Joulun tunnelmaa, rauhaa ja rakkautta maailmaan,

toivottelee

Crane

Tunnelma tiivistyy....

Eikö olekin hassua. Sitä herää aamulla energisenä ja virkeänä, vaikkei olisi niin montaa tuntia nukkunutkaan... Ikkunasta on kurkittava tavan takaa ja ihasteltava taivaan huikeita värejä... Ja oih, ihan aurinkokin siellä paistaa, vaikkakin vain pienen hetkisen... Pakkasmittari kertoo ulkolämpötilaksi -10 ja sekös vasta mukavaa onkin... Ulos onkin syytä singahtaa, kunhan on nautittu kaikkien tuttujen ja tuntemattomien blogeista ja jokunen rivi omaankin kirjoitettu.

Kaiken tämän ilon tuottaa korkeapaine! Kuukausia on eletty on-off-talvea; pientä pakkasta, lupaavaa lumisadetta joka sitten seuraavassa hetkessä on muuttunut loskaksi ja ...sanonko miksi! Pimeyttä, mustaa maata, liukkaita kelejä, vesisadetta... Plääh!

Mutta nyt...! Ja jos nyt ihan oikein on uskominen, saamme pitää pakkaskelejä ainakin vähän aikaa!

Todelliseen Jouluun, omaan joulutunnelmaani, kuuluu lumesta valkea maa, kirkas, kuulas pakkaskeli ja yötaivaalla tuikkivat tähdet. Muistan aivan pienenä lapsena jo seisseeni lasiverannalla katsomassa jouluaaton hämärtymistä siniseksi illaksi jääkukkien kirjomista ikkunoista ja odottaneeni Joulupukkia. Talo tuoksui kuuselle ja lanttulaatikolle, omenille ja pipareille ja suussa maistui makeat taatelit, joita ruokakomerosta oli vähän salaa napsittu suuhun. Sieltä 50-luvun lapsuuden tunnelmista ja tuoksuista rakentuu oma jouluni.

Mainitsinko vielä vuosi sitten, etten ole jouluihminen?!? Huihai! Nyt olen sisustanut kotiini punaista verhoa,tyynyä, sängynpäällistä ja ikkunaan lasipalloa. Amaryllis kukkii ihanasti joulukuusen rinnalla ja punaisissa laseissa tuikkii kynttilöitä. Jopa lahjat on hankittu!

Niinpä, nyt nautitaan, kaikessa rauhassa! Nauttikaa tekin!

Joulumieltä ja muita tunnustuksia

Täytyy tunnustaa, että odotan Joulua! Tunnustan, että katselen kuuraisia puita ja öistä tähtitaivasta, ikkunoissa tuikkivia jouluvaloja ja koen niistä syntyvästä tunnelmasta hyvää mieltä! Ihanaa, että voin tunnustaa kokevani elämisen iloa!

Tunnustan myös liikuttuneeni saatuani ihanalta blogiystävältä Unalta Joulunhenki - tunnustuksen, vaikka olen viime aikoina niin vähän kirjoittanut blogiini tai seurannut muiden kirjoituksia! Kiitos, Una!







Tämä ihastuttava enkelitunnustus on Mistyn tekemä ja tunnustuksen mukana seuraa seuraavanlaiset säännöt:

Anna tämä tunnustus kaikille blogeille,
joille haluat toivottaa joulumieltä sekä hyvää joulua!

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa)joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä


I want to give this little own made Christmas spirit- award already now wishing christmas spirit and happy christmas!

Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland.
Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on.
Beware you may get the award several times.”


Haluan antaa Joulunhenki-tunnustuksen seuraaville:

Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ilona Tammi
Pitkospuu
Hanneles Paradis
Varamussalo
Ina
Utua
aimarii
Jokivarren Maaretta
Villa Ottilia
Celia

.... jä näiden kaikkien mainittujen lisäksi aivan kaikille!!!!!!

Itsenäisyyspäivän iltana

Huonosti nukuttu yö. Aamulea aiottua rauhallista aikaa ei ollutkaan. Nopea suihku, kosteat hiukset, ei aikaa meikkaamiseen...

Edellispäivänä kesken jäänyt vaatteiden silittäminen kostautui armottomasti...
Vaikeuksia mahtua kansallispuvun hameeseen,(onneksi esiliina armollisesti peitti näkyvistä pulmallisen aukon, josta paita pyrki näkyviin )... Tottelemattomilla sormilla lähes mahdotonta pujottaa koru rekon lenkkien läpi. Hikeä ja ähellystä!
Juhlapaikalla toinen takkia vyötäröltä sulkevista lenkeistä napsahti poikki. Nolon ilmestyksen pelasti eräs talon iäkäs asukas ompelemalla näppärästi uuden lenkin.

Kiire ja jännitys käsi kädessä!

Tehtäväni oli suunnitella ja järjestää talon asukkaille Itsenäisyyspäivän juhla. En tehnyt niinkuin oli aina tehty, vaan niinkuin uskoin olevan hyvä ja toimiva tapa. Jo pelkästään saada juhlasaliin mahtumaan kaikki halukkaat asukkaat apuvälinneineen ja saattajineen, oli haasteellista! Miten sijoittaa n. 20 -henkinen mieskuoro ylettömän kaikuvaan tilaan niin, ettei tunnelmaa pilaa moninkertaistuva kopina ja kahina kuorolaisten tullessa esiintymään ja poistuessa esiintymästä?

Onneksi apuna oli Ilmatorjuntarykmentin salskeat ja reippaat varusmiehet, jotka työnsivät pyörätuoleja, ohjasivat mummoja rollaattoreineen istumapaikoille, kantoivat tuoleja ja järjestelivät pöytiä, tarjoilivat kahviakin... Kiltisti tekivät kaiken, mitä pyydettiin. Ja heidän joukostaan nousi vielä muuan varusmies pitämään juhlavaa puhettaja saattoi sodat käyneet vanhukset liikuttuneiksi osoittamalla sanoillaan kunnioitusta heitä kohtaan.

Pappi puhui hengen palolla ja uskon vakaumuksella monien kuulijoiden sydämiin. Kanttori oli eksynyt paikkakuntaa tuntemattomana väärään osoitteeseen, muttei säestyksen puute virrenveisuuta heikentänyt vähääkään. Tutut virret laulettiin täysin palkein ja sydämin.

Kuoro lauloi komeasti ja mahtava oli yhdessä lopuksi laulettu Maamme laulu jonka kaiku kulkeutui suuren talon jokaiseen sopukkaan ja ulos lumiselle pihalle saakka.

Hissiin jonotettiin kärsivällisesti, mutta hieman tunnelma särkyi, kun viimeisten ehtiessä ruokasaliin ensimmäiset olivat jo aikaa sitten kakkukahvinsa nauttineena vetäytyneet omiin asuntoihinsa.

Kaikkiaan onnistuneet juhlat! Jännitys on lauennut, odotetaan migreeniä alkavaksi!

Sininen ja valkoinen

Runotorstain 151. haaste





Sininen ja valkoinen


käytävän kirkkaaksi vahatulla lattialla hitaasti liikkuvat jalat
niin kovin hauras vanhus
nojaa keppiin
käsillä joissa elämän parkitsema sitkas nahka, nahkan alla sinertävät suonet joista
veri valkoiselle hangelle kerran
valui värjäten
vapauden värin
sinivalkoisen


ei väistänyt ei paennut
vaan oli valmis uhraamaan kaiken: hengen
antamaan edestä isänmaan vapauden ja tulevien sukupolvien
meidän



Hyvää Itsenäisyyspäivää!